Ollaan sukulaisissa. Pöytä on katettu kauniisti, ja 3-vuotias Kaisla tarkastelee näkymää kiinnostuneena. Nyökkii hyväksyvästi. Kunnes huomaa perunakulhon. Tilli tuoksuu. Tyttö lausahtaa:
-Onko teillä aina ruohikkoa perunoiden päällä?
XXXXX
Perhe on aamupalalla. Kuopus käyttäytyy jotenkin eri lailla. Ei kiemurtele tuolissaan, ei uita leipää kaakaossa, murustele lattialle eikä lätsytä juustonsiivua poskessaan. Eikä hänellä, pikku puhekoneella, ole asiaa kenellekään. Istuu selkä suorana, kasvoillaan tulkitsematon ilme.
-Mikä nyt on, Reino?, kysyy isosisko.
-Ottaisin velliä, kiitos, vastaa puhuteltu ääntäen joka sanan yhtä huolellisesti kuin painokkaasti.
Lapsi on valmistautumassa elämänsä toiseen tarhapäivään.
XXXXX
Tuomas on viiden vanha mutta jättänyt tähän saakka erään pääsiäisherkun väliin. Serkkulassa kuitenkin tulee tosipaikka eteen. Pala nousee kurkkuun, kun mämmilautanen lähestyy. Ei auta näyttää nyhveröltä.
Niinpä poika kohottautuu, ottaa isäntämiehen ilmeen ja kajauttaa:
-Tuota mää oon tottunu sanomaan paskaks.
– koonaski –
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 