Muistitikku
Sadun mukaan susi voi syödä mummon ja toisaalta tiedetään, että kun menee sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan. Mitäkö tällä on tekemistä pihtiputaalaisten kanssa? Ilmeisesti ei yhtään mitään. Se on ns. aasinsilta. Joka tapauksessa Pihtiputaalla Keski-Suomessa karhu rupesi käymään kauralla varsin lähellä asutusta. Asukkaat ovat syystäkin huolissaan. Puuroryynithän siinä ovat vaarassa loppua.
XXX
Entäs ketut? Yksi tosi iso, komea ja hoikkasäärinen on kesän aikana hilpaissut useaan kertaan pihamme läpi rinnepolkua metsään, ei siis ”yli järven”, niin kuin laulussa sanotaan. Saalista, lintua arvatenkin, roikotti joka kerta suussaan paitsi silloin kun se oli valmistanut viekkaudella lohilounaan. Teki mokoma isosta lohesta selvää itästadilaisella pihanurmikolla ja oikaisi sitten kylläisenä päiväunille vähän kauemmas puun juurelle. Saattoi olla isokin yllätys grillijuhlien järjestäjille, jotka joutuivat selittämään vierailleen, miten muka piti olla tarjolla lohta mutta kun se katosi.
XXX
Helsingin Kaupunginteatterin parkkialuetta reunustavista lehtipuista muutamat näyttivät kesän aikana muuttuneen enemmän tai vähemmän raaskuiksi. Järjestysmies kertoi syyn, citykanit.
-Mutta eihän tämä vielä mitään. Eräänä aamuna, kun kuljin puiston laitaa töihin, jouduin hieraisemaan silmiäni: jänis kuusen oksalla.
Vanhojen laulujen sanat lienee otettava uuteen tarkasteluun. Ehkä kuusessa onkin nykyään ”pesä pienoinen jäniksellä”, kun taas orava ”istuu maassa torkkuen”.
Toisaalta cityjänisten olisi opittava ”hyppäämään pois” jolleivät mieli joutua Korkeasaareen, ruokapuolelle. Siellä kuulemma leijonat pitävät kovasti jänispaistista, hotkivat karvoineen kaikkineen.
XXX
Myös ennen vanhaan oli jänisyhteisöissä ”erilaisia nuoria”. Eräskin vemmelsääri asui Hovinsaaren sahan asuntoalueella, Rissasilla. Isäni kertoi, että se oli löytölapsi. Tämä rumpalijänis oli aamuisin ensimmäisenä kissan kupilla. Odottaessaan maitoa se löi jalkaansa lattiaan äkäisesti mutta rytmissä pysyen. Mirri notkui – jänis vieköön – paikalle vasta myöhemmin…
XXX
Hirvien joutumisesta ihmisten ilmoille ei yleensä hyvää seuraa. Jokunen eksyy toisinaan taloihin, tulee ikkunasta suoraan olohuoneeseen, pokat kaulassa, kirjahyllyä kaatamaan – olipa mööpeli sitten pykätty tuppeen sahatusta puusta tai muusta.
Peltilehmän ja hirven törmäykset ovat usein tuhoisia, mutta erikoisin seurauksiltaan oli hiljattain kuulemani. Konepellille tömähtäessään hirvi sanoi irti vuokralaisensa. Hirvikärpäset siirtyivät uuteen kohteeseen jolloin kuski luuli joutuneensa muurahaispesään. -Polttelee ja kutisee ihan sikanaan, hän kuvasi tilaansa sattuvasti. Sadattelua en viitsi tässä toistaa, kun siinä oli niin monta v-alkuistakin sanaa.
XXX
Tuskinpa koskee vähään aikaan edes saunakaljaan se vaasalaismies, joka heräsi ”keskelle sotaa” ja huuhkajan vierestä. Siis oikean. Lintu oli singonnut kuin kranaatti toisen kerroksen ikkunan läpi ja pökrännyt hetekalle vai mikä se nyt oli. Naakkaparvea pakeni, äijäenergiaa oli vastassa.
Molemmat kuitenkin selvisivät hengissä.
– koonaski –
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 