USAsuomeksi kulttuurikatsaus

tammikuu 4, 2010

Venetsia-dekkarit kurkistavat kiiltokuvan taa

Filed under: Käännetty,Kirjallisuus — kulttuuriusasuomeksi @ 10:09 am

 Donna Leonin tuotannosta: mm.  Haurasta lasia,  suom. Kristiina Rikman, Otava, 270 s.

Donna Leon ei ole matkaopas eikä kartturi mutta voisi olla. Eikä hän ole oikeasti venetsialainenkaan vaan amerikkalainen, New Jerseystä. Hänet löytää dekkarihyllystä, kohdasta missä on haurasta lasia, vierellään mm. kohtalokkaat lääkkeet ja verikivet (kirjojen nimiä).

Kosmopoliittikirjailija ihailee niin asemapaikkaansa Venetsiaa kuin italialaisten kykyä nauttia elämästä, toisistaan, musiikista, hyvästä ruuasta. Vastapoolina on sitten rikosten maailma, monet pelottavat ja vastenmieliset ilmiöt. Pahan lonkerot eivät kunnioita maitten rajoja enempää kuin ihmishenkiä.

Tarinoiden keskiössä on Guido Brunetti, humaani komisario, jonka lähiyhteisössä on kiinnostavia henkilöitä. Mm. joviaali kollega Vianello, joka on aina valmiina – tarvittaessa vaikkapa pinnaamaan ensimmäisen kevätpäivän ja täydellisen veneilysään kunniaksi. Viehättävää sihteerienergiaa ei liioin puutu, eikä narsistista oman etunsa muistavaa pomoa.

Brunettin vaimo Paola on yliopiston opettaja, kuten Donna Leonkin. Pariskunnan keskinäinen harmonia, rakkaus jota sävyttää molemminpuolinen arvostus, on teosten näkyisä piirre. Vanhaa ja vaurasta venetsialaissukua oleva Paola on kaukana poliisien vaimoista annetusta kliseisestä kuvasta, hän ei turhia hötkyile vaan on suurpiirteinen ja huumorintajuinen. Ja yhtä kaukana on kerronnan rytmi koheltamisesta.

Vakivarusteina saappaat

Juonen kehittely on kunnianhimoista liikutaanpa sitten laittomien siirtolaisten, antiikkiesineiden salakauppiaiden, huumebisneksen, kirkollisten hämärämiesten – tai lapsikaupan maailmassa, kuten viimeksi suomennetussa kirjassa Ystävä sä lapsien. Brunetti on hyvä mutta kriittinen kuuntelija, uhmakas toimija, ja hänen ammattietiikkansa on korkea (vrt. Agatha Christien Hercule Poirot, Colin Dexterin ylikomisario Morse tai George Simenonin Maigret).

Se mikä erottaa nämä tarinat monista muista kyseisen lajin sisällä lienee kuitenkin juuri ”näyttämökuva” kanaaleineen ja aukioineen, aikaa uhmaavine arkkitehtuureineen. Italiankielen käyttäminen paitsi nimistössä myös mausteena keskellä käännettyä tekstiä on eksoottista: ”telefonino”, ”palazzo”, ”laguna”. Vaporettoja eli vesibusseja tulee ja menee…

Venetsian esteettiset arvot ja historia eivät pyyhi pois arjen epäkohtia, mm. ainaista taistelua nousuveden tuhoja vastaan. Niinpä teoksissa riittää erityisen paljon puhetta saappaista, sateenvarjoista ja kosteusongelmista. Esim.: ”He olivat niin tottuneet vetiseen maailmaansa ettei kummastakaan tuntunut mitenkään oudolta seistä sisällä baarissa pohkeisiin ulottuvassa vedessä kuuntelemassa miten baarimikko loiskutteli edes takaisin tiskinsä takana järjestellessään kuppejaan ja kolpakoitaan.” (Kuolema tulvan aikaan)

Vedestä tuleen

Kun Leon vie lukijansa Venetsian koillispuolella olevalle Muranon saarelle teoksessa Haurasta lasia, päästään veden ohella toiseen klassiseen elementtiin, tuleen. Tehtaan lasinpolttouunin edessä tapahtuu murha. Ekorikoksestakin puhutaan.

Suomalaisittain Muranolla on erityiskiinnostavuutta, sillä siellä ovat työskenneet niin Tapio Wirkkala kuin Timo Sarpaneva, ja se on myös nykyisten lasimuotoilijoiden luvattu maa. Sarpaneva loi ainutlaatuisen Murano-kokoelmansa 1990-luvun lopulla. Maestro Pino Signoretton lasihytissä veistokset löysivät halutun muotonsa ja kokonsa. Kukaties pielavetisen sepän tyttärenpoika Timo lumoutui tuolloin kuten kirjan Guido Brunetti, itsekin lasitehtaan ”serventen” poika:

”Noiden miesten liikkeissä hän näki samaa kauneutta kuin muut tanssissa. – – – Polttouunien avoimet kidat loimusivat huoneen perällä ja valon kehystämät hahmot liikkuivat niiden ääressä. Hän seisoi ja katseli niitä hetken, näki miten ne kumartuivat varovasti tuttuun rytmiin ujuttamaan tankojaan polttouunien häikäisevään valoon.”    

Kaarina Naski 

kuvateksti

Vuodesta 1981 Venetsiassa asunut kirjailija on myös yliopiston opettaja. Julkaistujen teosten määrä lähenee pariakymmentä. Niitä on käännetty yli 20 kielelle ja dramatisoitu tv-sarjoiksi. Kuva Jorma Marstio. Otava.

 

Mainokset

Jätä kommentti »

Ei kommentteja.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: