USAsuomeksi kulttuurikatsaus

tammikuu 8, 2010

Etevä egyptologi suoraan Suomesta

Filed under: Uncategorized — kulttuuriusasuomeksi @ 4:44 pm

Ensimmäistä täysin suomalaista arkeologista kaivausta Kuninkaiden laaksossa johtaa Jaana Toivari-Viitala, akatemiatutkija ja egyptologian päävastuuhenkilö Helsingin yliopistosta. Jaana on isänsä puolelta Karjalan evakoita. Kuva Sanna Schildt.

UCLAn uuteen egyptologiseen ensyklopediaan tulee kaksi suomalaisen SA-tutkijan kirjoittamaa asiantuntija-artikkelia.

Siis tietosanakirjaan. Mutta mikä on UCLA, mikä on SA-tutkija ja mikähän mahtaa olla miehen nimi?

Maineikas UCLA-yliopisto on yhtä kuin University of California ja sijaitsee Los Angelesissa. SA puolestaan tarkoittaa Suomen Akatemiaa, ja – tätä on tosi hauska kertoa – tutkijan nimi on Jaana Toivari-Viitala. ”Aika poika! ” Pitää hallussaan Suomen ensimmäistä alansa akatemiatutkijan virkaa.

Egyptologi Toivari-Viitala (s.1964) on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta ja väitellyt filosofian tohtoriksi Leidenin yliopistossa Alankomaissa.

”Kuninkaallista”

Tutkija asuu Loviisassa, mutta harvoin häneen voi kotikaupungissaan törmätä. Kukaties helpompi osoite on Helsingin yliopisto, jossa hänellä on dosentuuri. Ellei hän sitten ole Kuninkaiden laaksossa Egyptissä. Niillä main viihtyvät myös Ramses ja pojat – kysymys on tietysti kuolleista kuninkaista ja heidän valtakunnastaan.

Loviisan kaupunginmuseo toimi taannoin menestyksekkäästi Suomen Egyptologisen Seuran 40-vuotisjuhlanäyttelyn tyyssijana ja veti väkeä myös ulkomailta.

-Osaa esineistöstä ei ole koskaan aiemmin asetettu yleisön ulottuville tai ne ovat kuten Prahan Kansallismuseon esinelainat, olleet ensimmäistä kertaa esillä asemapaikkansa ulkopuolella, kertoo museon johtaja Pia Wilhelmson.

Ikivanhaa

Muinaisegyptiläiseen arjen esineistöön tutustuminen on häkellyttävä kokemus. Moni on lumoutunut veistoksista, koruista ja amuleteista, hämmästellyt arkkuja ja muumioiden kasvonaamioita, kalliopiirroksia ja hieroglyfejä. Kivettynyt ihmisen pääkallo oli ajalta n. 12 000 eKr. ”Pikkaisen vanha”, määritteli nuori näyttelyvieras.

Jaana Toivari-Viitala on tutkijana jatkumolla,  jota edeltävät suuret arkeologiset pelastuskaivaukset ennen Assuanin padon rakentamista. Hän tuntee Nubia-retkikuntien, yhteispohjoismaisen ja suomalaisen, vaiheet. Akatemiavirkansa puitteissa hän johtaa monitieteellistä tutkimusta ihmisen toiminnasta, asumuksista, sosiaalisesta ja rituaalisesta tilasta Egyptissä 1550-1069 eaa.  Projekti kestää kesään 2013.

-Osana sitä on arkeologinen dokumentointi ja konservointi, joka toteutetaan johdollani Kuninkaiden laakson vuorenrinteessä Station de Repos -alueella, egyptologi kertoo.

Suomalaisryhmän toinen kenttätyökausi Luxorissa päättyi vastikään. Tutkijat asuivat samalla alueella kuin haudanrakentajat, ammattitaitoiset käsityöläiset aikoinaan.

Muinaisessa Egyptissä vallitsi Toivari-Viitalan mukaan tiukka yhteiskunnallinen hierarkia.  Silloinkaan ihmiset eivät siis olleet tasa-arvoisia.

Waltaria

Kun nykypäivän ihmiset tähtäävät mahdollisimman anteliaaseen maanpäälliseen elämään, korosti muinaisegyptiläinen kulttuuri kuoleman jälkeistä elämää. Kehon olemassaolo oli ehdoton edellytys myös tuonpuoleisessa. Ratkaisuna oli palsamointi, ja mikäli muumio sittenkin tuhoutuisi, toimi arkku varakehona. Vainajienkin oletettiin käyttävän arkisia esineitä, niinpä niitä piti olla haudassa mukana. Ettei tarvitsisi nuijan tai luudan perään manalasta saakka huudella.

Mika Waltari kuvaa Sinuhe egyptiläisessä runollisesti lapsen kuolemaa:

”Kukka on kaunein ennen puhkeamisensa hetkeä ja viattoman kuolema on kauniimpi syntisen kuolemaa. Kenties jumalasi rakasti pientä tytärtäsi niin suuresti, että nosti näin varhain hänet venheeseensä säästääkseen hänet kokemasta päivien paahdetta ja öitten kylmää, säästääkseen hänet kokemasta elämän surua ja kipua, sillä elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi. Totisesti, farao Ekhanaton, hän on elävä ikuisesta ikuiseen eikä hänen kultapallonsa lakkaa pyörimästä eikä hänen kirjava hyrränsä koskaan kaadu – – – ”

-Niin, kuolemahan kuvataan muinaisegyptiläisessä kulttuurissa olotilana ihanassa Lännen maassa, jossa jokainen elää onnellisena omaistensa kanssa ikuisesti nuorena, terveenä ja kauniina, sanoo Jaana Toivari-Viitala. -Kun omia rakkaita läheisiä – mielestäni liiankin monta, aivan liian varhain – on poistunut tuonne Lännen maahan, on sekä lohtua antavaa että kaunista katsella muinaisegyptiläisiä kuvauksia, joissa jumala on tullut vainajaa vastaan ja johtaa tätä lempeästi kädestä pidellen kohti ikuista elämää tuonelassa.

Kaarina Naski

 

Taditamon -nimiselle naiselle kuulunut arkku (n. 750-650 eaa) näyttelystä, jonka Loviisan kaupunginmuseo pystytti yhteistyössä Suomen Egyptologisen seuran, Suomen kansallismuseon, Medelhavsmuseetin ja Prahan kansallismuseon kanssa. Kuvan oikeudet omistaa viimemainittu museo.

Mainokset

1 kommentti »

  1. Historianharrastajana voi muuta sanoa kuin mielenkiintoista, mielenkiintoista.

    kommentti Kirjoittanut usarouva — tammikuu 14, 2010 @ 2:26 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: