Elämä on sirkusta ja nappikauppaa

Kirjan ääni ja kirjailijan

Ihmisen osa, 276 s. Kustannus Oy Siltala, 2009

Hulluus. Siinäpä isosisältöinen sana. Käsitteessä on pahanlaista negatiivista nirhalaitaa, kun siihen liittyy vaikkapa suuruuden- tai peräti raivohulluuden tunnusmerkistö, toisaalta taas jos joku on hullunrohkea tai hullunhauska, hänessä on usein myös luovuuden hiivaa.

Kari Hotakaisen teoksissa käsitellään vinksahtaneita tai ylipäätään surullisen hahmon ritareita lempeästi ja oivaltavasti. Uusimmasta kirjasta irtoaa mm. senkaltainen analyysi, että hulluille itselleen ei kannata mennä kertomaan vaikka hyvinkin huomaisi heitä viiraavan:

”Niillä ei ole ihmistuntemusta sillä tavalla kuin meillä, jotka kyllä tajuamme jos menemme välillä hulluiksi. Aito hullu on siinä hulluudessaan sisällä kuin helmi simpukassa.”

Jos vuonna 1957 syntynyt kirjailija saa lukijansa uskomaan että hän tuntee hyvin Iisakin kirkon kultaajat siinä missä sotaveteraanit ja nykyiset kotirintamamiehet ja että hänellä on naapurinaan Buster Keaton, niin voidaan vain kuvitella, miten erinomaiset ovat nostatusaineet hänen luovuuden taikinassaan. Hotakainen on vuosien mittaan todistetusti läpivalaissut meitä suomalaisia pelottavan hyvin.

Ihmisen osa on teos, joka on viiltävä, vetoava ja tragikoominen. Sen huumori nousee samoista lähteistä kuin teatteritaide parhaimmillaan, vastavoimien yllättävästä asettelusta. Tarinan ihmiset ovat niitä, joista ei ole barrikadeille mutta jotka tajuavat että oikeinhan tämä ei ole. Että viedään työ ja omanarvontunto. Selviytyminen arkipäivästä on monelle extreme-laji. Niin sanottu vahva tahto enempää kuin positiivinen ajattelukaan ei välttämättä lennätä keihästä yli karsintarajan.

-Vahvaa tahtoa yliarvostetaan, koska hyvään tahtoon kuuluu tahdon kaikki sävyt, myös periksiantaminen, Hotakainen sanoo. -Myönteinen ajattelu on hyvästä, mutta en ymmärrä miksi sen toitottamisesta laskutetaan niin valtavasti. Viittaan nyt yrityksiin, joiden liikeideana on positiivisen ajattelun markkinointi.

Toisten suojamuurina toimii puhumattomuus, toisten valheelliset mielikuvat, kuten ”keskivartalon kiinteyttämiseen tarkoitettu hytkymislaite”. Kirjan asiakas ei ole kuulevinaankaan elämäntapamuutoksesta vaan vaatii rahojaan takaisin koska läski ei lähtenyt:

”Tässä ei ole kuule kaloreita ehtinyt räknätä kun on pitänyt kattoa neljän muksun perään että selviääkö ne tässä maailmassa, missä ihmistä kustaan paitsi silmään niin myös näköjään keskivartaloon…”

Teos ravistelee lukijan tunnesäkkiä ja nostaa sieltä pohjimmaisia pintaan. Tarinan henkilöitä kohtaan voi tuntea suurta hellyyttä, sellaista jolla suhtaudutaan pikkulapseen tai rakkaaseen vanhukseen. Se on sekoitus suojelunhalua sekä pyrkimystä aavistaa ja tajuta elämänmittaista, usein julmaa ja epäoikeudenmukaista peliä, tuota sirkusta jossa moni päätyy myös kuolemanhyppyyn.

-Niin, sirkusta ja nappikauppaahan elämä on. Kaikki pyörii hetken vinhaa vauhtia eikä yhtään kolikkoa saa mukaansa, kirjailija toteaa.

Kirja antaa kauniin tunnustuksen äideille, tässä yhdelle nimenomaiselle äidille Salmelle, joka on valmis myymään vaikka elämänsä jälkikasvuaan auttaakseen. Hän pitää huolta pesästä lentäneistä lapsistaan ja kasvattaa heitä yhä postikorttien välityksellä.

Näin kortissa Pekalle:

Kari Hotakainen kuuluu Finlandia-palkittuihin kirjailijoihin. Romaani Ihmisen osa sai vastikään Runeberg-palkinnon ja sen oikeudet on myyty jo Englantiin, Norjaan, Ranskaan ja Italiaan. Englanninkieliseksi nimeksi tullee joko A Person´s Fate tai A Human Lot.

”Kuuntele äitiäs: älä pidä lököttäviä housuja.- – – Älä naisille viinaa tarjoa, vaan ruokaa, illallinen! Jos syö ahnaasti ja vapautuneesti, on myös petissä vallaton ja lämmin.”

Ja näin Maijalle:

”Kun tulee parempi vastaan, niinkuin elämässä aina tulee, älä hermostu. Se voi olla parempi siinä työasiassa, sen ulkopuolella hösö. Muistelepa sitäkin timpuria, joka laittoi meidän kuistin. Jämpti työmies, mutta niin vain viikonloput resusi paita auki ja lauloi renkutuksia.”

Siinä kirjailija, joka puolestaan oivaltaa suuren vastuunsa fiktiivisistä henkilöistään, valaisee jo elämän valttikortteja. Ja pyydettäessä täsmentää näin:

-Hyvinä kortteina pidän lämpimiä ihmissuhteita. Kysymys kuuluukin: kuka soittaa puhelimella tai ovikelloa kun olen vanha ja väsynyt? Toivottavasti ne, joihin itse pidän yhteyttä juuri nyt.

Kaarina Naski

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s