USAsuomeksi kulttuurikatsaus

huhtikuu 20, 2010

Perhe takana, edessä tai ympärillä

Filed under: Kirjallisuus — kulttuuriusasuomeksi @ 7:12 pm
  

Kirjan ääni ja kirjailijan

Kirjailijat ovat mestareita yllätysten tuottamisessa. Ettei se liity yksinomaan heidän tekstiinsä vaan myös henkilöönsä, se on helposti todistettavissa mm. Eppu Nuotion kohdalla. Hän on syntynyt ja kasvanut Iisalmessa, mutta kysypä häneltä, mitä tai miten paljon hänessä yhä on pohjoissavolaista.

(Paine, 268 s. Otava, kansisuunn. Päivi Puustinen)

-Pikemminkin karjalaista, kuuluu vastaus. – Juu, sitä on paljon, minulla on karjalaiset vanhemmat.

Eppu tunnetaan mutkattomana ja iloisena ihmisenä, mutta hänellä on myös oma hiljainen maailmansa, jonka hän arvelee olevan perua isotädiltään.

-Kun olin lapsi, Elli-täti hoiti minua. Hän oli kuuro.

Valoisakasvoinen Eppu Nuotio (s.1962) muistetaan näyttelijänä ja ohjaajana ja televisiosta. Kirjallista tuotantoa, lähinnä lastenkirjoja, on mittavasti jo yhdeksänkymmenluvulta lähtien, mutta näkyvä läpimurto tapahtui 2006, jolloin Nuotiolta ilmestyi ensimmäinen jännitysromaani Musta. Siinä tutustutaan fiksuun ja temperamenttiseen tummaihoiseen naistoimittajaan Pii Mariniin.

Mustassa ollaan sarjamurhaajan jäljillä, seuraavissa Pii Marin -romaaneissa Kosto ja Maksu rikosten maailmaa väläytetään monelta kantilta, mm. lapsenryöstön muodossa, kun taas Varjossa (2009) on ratkaistavana henkirikos, jota epäillään kunniamurhaksi.

Vastikään ilmestynyt Paine käsittelee parisuhdekiusaamista, toisen psyyken tietoista, sadistista murtamista. Erostakaan ei tule mitään kun mies ei lähde naisen omistamasta asunnosta. Ulkopuolisille hän näyttelee malliaviomiestä, jolla pahaksi onneksi sattuu olemaan säikky ja sekoamassa oleva vaimo.

Iris tietää mitä Pasin vaikeneminen tarkoittaa. Mies rankaisee Iristä siitä että tämä lähti aamuyöllä asunnosta. Vaikkei Iriksellä ollut muutakaan vaihtoehtoa – – – Pasin ylimielisyys ja naureskelu oli kaikkein pahinta. Kun Pasi oli taas valvottanut Iristä tuntikausia, Iris kysyi Pasilta miksi Pasi kiusasi häntä, ja mies vastasi Iriksen olevan vainoharhainen – – -Kiduttamismenetelmänä valvottamista on käytetty vuosisatoja.

Trilleripihdeissä

Paine vetää vähä vähältä päivänvaloon myös Piin oman elämän alkuun liittyvää mysteeriä, hänen afrikkalaisen toimittajaisänsä tapaturmaiseksi väitetyn kuoleman ratkaisua.

Sen myötä Nuotion arsenaali ulottuu isommille vesille. Rinnakkaisjuoni tekee tiettäväksi, että kansainvälisen avustusjärjestön ”vahinkorikosta” – jonka uhriksi joutui Afrikan vastasyntyneitä – on peitelty vuosikymmeniä.

Jännityskirjojen ystävät ovat syttyneet, arvostelijatkin olivat jo viimeistään Varjon kohdalla tohkeissaan. Nuotion trilleripihdit ovat tehokkaat. Teemojen yhteiskunnallisuus toteutuu uusina kuvakulmina ja ryydittyy fantasialla.

Kirjailija vakuuttaa ettei hän itse ollut suosiosta vähiten yllättynyt.

-Lastenkirjailijana sai nimittäin kirjoittaa ilman että juurikaan huomattiin, hän toteaa äänessään huvittuneisuutta.

Ja Paineen jälkeen seuraa tietty painetta jatkaa tarinaa.

-Niin, mitä luultavimmin Piin isän, Zersenay Kipropin kautta sarjaan tulee uusia asioita maailmalta.

Eppu Nuotion osumatarkkaan draaman- ja psykologiantajuun kiinnittää huomiota paitsi kirjallisuuden myös teatterin ja elokuvankin ystävä.

-Näen herkästi asiat kohtauksina ja toisaalta tarkkailen aina ihmisiä ja panen merkille kaikenlaisia asioita. Taitavat nämä puolet olla minussa tasan eli kuten eräs mäkihyppääjä sanoi: fifty-sixty.

Pii on rohkeampi

Pii Marin on rohkea sankaritar ja eiköhän Epussa ole jotakin samaa. Meriittilista kertoo iisalmelaistytön taideopinnoista niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa.

-Pii on ärhäkkä rämäpää, minä olen aika paljon pehmeämpi.Enkä koskaan ole ollut erityisen rohkea. Taisin vain hieman ajautua paikasta toiseen silloin nuorempana, kirjailija sanoo.

Topakan tumman tytön vakan kansi on poliisimies Juha Heino, mutta kummallakin on epäilyksen hetkensä. Näin Pii (teoksessa Varjo):

Minä kaipaan häntä, minä en halua olla ilman häntä – – – Ei siitä kumminkaan mitään tulisi. – – – Kun tunnevammainen poliisi ja sitoutumiskammoinen vähemmistön edustaja yhdistetään syntyy ongelmia. Ei onnea vaan ongelmia…

Mutta rikos/rikokset eivät anna huomiokyvyn herpaantua millään tasolla. Heinolla on työnsä ja television aluetoimituksen reportterilla Piillä omansa. Että ne sivuavat toisiaan, ja että toisen heitto saa toisen ottamaan kopin, se ei ole pahaksi.

Erikoinen pari on myös Reija Haukka, joka ”on poliisi raskaana ollessaankin” ja Akbar Linsa, muslimi, kollega josta kaikki pitävät.

Mitä kirjailija ajattelee perheestä, yhteiskunnan perusyksiköstä?

-Kaikilla meillä on perheemme, ei siitä mihinkään pääse. Perhe takanamme tai edessämme tai ympärillä.

Vähemmän ruusuista

Sympaattisella Heinolla on epäilemättä mahdollisuudet lujaan liittoon, koskapa hän osaa olla näinkin katuvainen (Paine):

Minä toimin juuri niinkuin Reija sanoo miesten toimivan naisen suuttuessa: sivuuttaa suuttumuksen syyn pitäessään naista hysteerisenä. – – – Mistä aasin tunnistaa? Siitä, että se uskoo olevansa hyvä puoliso.

Ennakkoluuloihin, syrjintään ja rasismiin taipuva ilmapiiri, kulttuurinen yhteentörmäys, mielenterveyden häiriöt, väkivaltaisuus – aiheet eivät hevillä lopu.

Epun ei kauan tarvitse miettiä, kun hän määrittelee tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan.

-Vanhuksensa, lapsensa ja vaikeuksissa pyristelevät perheensä unohtanut. Herätystä kaipaava ihana Ruusunen. Sillä hyvä maa tämä on, mutta muistuttaa kyllä aika ajoin jääkaappipakastinta.

Terveiset Floridaan

Amerikansuomalaisille on Epulla eritysterveisiä. Hän kertoo, että käytyään miehensä ohjaaja Kurt Nuotion kanssa Floridassa hän on kerännyt materiaalia sellaista kirjaa varten, jonka tapahtumapaikkana olisi nimenomaan kyseinen aurinkovaltio. Nyt ainekset alkavat olla kasassa. Keskushenkilönä on eläkkeellä oleva kartanpiirtäjä. Perästä kuuluu!

Kaarina Naski

Mainokset

huhtikuu 5, 2010

Piikitykset ja muut harrastukset

Filed under: Uncategorized — kulttuuriusasuomeksi @ 10:05 pm

Pikku tuutista


Televisiouutisissa kerrotaan sikainfluenssasta ja sanotaan, että nyt kunnissa rokotetaan kilvan. Juniori on jo saanut rokotuksen ja kysyy, sattuuko isää sitten kun tulee hänen vuoronsa.

-Ainahan se vähän nipistää. Saman verran varmaan kuin sinuakin.

-Niin mutta jos ne pistää kilpaa ?!

xxx

Perhepäivähoitaja, Ipa-täti tiesi nelivuotiaan Maijun hyväksi laulajaksi ja kehotti tyttöä esiintymään ruotsinsuomalaisille (uskovaisille) vierailleen. Laulusta ei ollut puhetta, mutta Maiju vetäisi repetuaaristaan Irwiniä, ajan suosikki-iskelmän: ”Viideltä saunaan, kuudelta pukkaan, se on sellainen työmiehen lauantai…”

Ipa-täti hädissään keskeyttämään: Ei ei, ei putkaan vaan kotiin!

Lapsi katsoi kummissaan ja intti topakasti: PUKKAAN PUKKAAN!

xxx

Leikitäänkö isi elokuvaa?

-Millaista elokuvaa. Onko sulla jotain mielessä?

-Juu. Miä oisin Pekka Puupiä ja siä oisit Pätkä.

xxx

Maanantaiaamu. Tarhalainen Joel pötköttelee sängyssä, eikä pidä minkäänlaista kiirettä.

-Äiti, onko ihmisessä sähköä?

-Aivoissa sanotaan olevan. Miksi niin?

-Sitä vaan että mun sähköt on poikki ja bensa loppu!

xxx

Perhe on varannut matkan lämpimiin. Pikkumies kysyy minä viikonpäivänä lähdetään. Kun se selviää, toteaa hän murheellisella äänellä:

-Harmi. Jää harkat väliin.

Ei ole pojalle ehtinyt kertyä vielä kuin muutama tenavajumppakerta ja nyt jo oivaltaa liikunnan tärkeyden…

-koonaski-

Pidä blogia WordPress.comissa.