Kesän jälkiä vanhasta maasta I

 

jotkut kuvat soivat – niin tämäkin –

puut laulavat ja pilvet unelmoivat

meri kaikupohjan puhtaan antaa

sen hiljaisinkin liike säveliksi syttyy,

hyväileepi rantaa



pikkuinen lintu

olit sinäkin kerran

 et mielinyt maailmalle

– ehkä sentään sen verran,

kaislikon reunaan asti

ja hiukkasen yli –

riemua, ihmeitä

suunnattomasti

mut missä, missä on emon syli


 

ehkä urhein on se

 ken palata tohtii ja

nokkansa veivaa

kotia kohti

kaijuli

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s