Ihmiskauppaa rekkaparkeissa

Kirjan ääni ja kirjailijan

Taavi Soininvaaralla, s. 1966, on vahva tuntuma Floridaan. Hän oli juristina Masa-Yardsilla, jossa rakennettiin risteilyaluksia Carnival Cruises Linesille ja Royal Caribbean Cruises Ltd:lle. Miamissa hän kävi tämän tästä. Alkuaan eteläkarjalainen Soininvaara asuu nykyisin Helsingissä. Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon Soininvaara sai Koston komissiosta 2003. Ulkomainenkin vastaanotto on ollut hyvä, eritoten Saksan kielialueella Euroopassa. Seuraava, kustantajalle jo menossa oleva kirja on nimeltään Punainen jättiläinen. Kuva Katja Lösönen.

Suomalaiset dekkaristit ovat saaneet jalan napakasti oven väliin kansainvälisillä kirjamarkkinoilla. Siitä kertovat käännetyn kirjallisuuden tilastot. Uudempia tulokkaita varteenotettavien ”sherlokkien” joukossa on Leo Kara, Taavi Soininvaaran sankari. Jos on imatralaissyntyisellä Soininvaaralla kirjailijaksi omaleimainen tausta – hän on vanhaan pappissukuun kuuluva juristi ja toiminut vuosia ulkomailla – niin ei Leo Karakaan ihan tavis ole. Taidoissa riittää ja traumoissa ja särmissä. Jos kuka luulee jo päässeensä sutta pakoon, niin varansa on pidettävä. Voi hyvinkin tulla poliisimies Kara vastaan. Sama joka toimii YK:n huume- ja rikostoimiston  pääjohtajan erityisavustajana.

Keskeiset roolit  tässä trillerisarjan kakkososassa on varatuomari Kati Soisalolla sekä tämän ex-siipalla, joka on Keskusrikospoliisin ykkösmiehiä.Vastakkainasettelulla – poliisienkin moraalia ja ammattietiikkaa kyseenalaistetaan – ja selkeillä luonnekuvauksilla on paitsi ihmissuhteiden selventämisessä myös juonenkulussa tärkeä merkitys. Romantiikan nälkäinen lukija asettaa toiveensa Katiin ja Karaan. Miten käy, siitä epäilemättä seuraavassa osassa.

Mutta Pakonopeuden isoiksi teemoiksi nousevat huumeet, rahanpesu, ihmiskauppa ja kaiken kattavana järjestäytynyt rikollisuus. Soininvaara ampuu järeillä aseilla. Selväksi tulee, että maailmalla myydään vuosittain miljoonia ihmisiä vuodessa. Että lasten kidnappauksia ei tapahdukaan vain elokuvissa. Ja että ”ihmiskauppa on tuottoisampaa kuin huumekauppa – huumegramman pystyy myymään sadalla eurolla yhden kerran, mutta tyttö on mahdollista kaupata samaan hintaan kymmenen kertaa päivässä kymmenen vuoden ajan.”

Koukussa ollaan

Taavi Soininvaara, kuva jonka luot huume- ja eritoten ihmiskaupasta on pelottava. Onko ennen niin neitseellinen Suomikin tietojesi mukaan oikeasti myös ihmiskaupan osalta koukussa vai onko tämä kirjailijan futurismia?

-Esittämäni luvut Suomen rikollisjärjestöistä ja ihmiskaupan volyymistä ovat tosia, olen ottanut ne keskusrikospoliisin tiedotteista.Yritän pohjata fiktiiviset tapahtumat tosiseikoille, se tekee kirjasta uskottavamman.

Hämmästyttävän paljon tietoa kansainvälisestä rikollisuudesta sinulla onkin. Juristit ovat näköalapaikoilla.

-Taustoittaminen ja materiaalin haaliminen kuuluu urakkaan ja on aikaa vievää, mutta myös mukavaa silloin kun on valinnut aiheet kiinnostavuuden perusteella. Tällaiseen rikollisuuteen en bisnesjuristina tutustunut. Niistäkin piireistä olen kyllä kirjoittanut.

Katso lähelle, näet kauas

Pakonopeus, 449 s. Otava

Trillerin maailma ei siis suinkaan ole epätodellinen. Rekkareittien varrella – esim. Pyhtää ja Ylämaa välietappeina – tapahtuu/voisi tapahtua bisnestä joka loukkaa vakavasti ihmisoikeuksia. Entä lomamökit Lohjalla, Pernajassa, Pielisen rannalla tai Pohjois-Suomessa, jotkut niistä voivat hyvinkin toimia ulkopuolella sesongin bordelleina!

Teos avaa pelottavia näkymiä aivan lähelle, eivätkä ne toisaalta rajaudu edes Eurooppaan. Kun esimerkiksi puhutaan harvinaisten alkuaineiden ja metallien strategisista varastoista, ei olla kaukana terroristien tavoittelemasta ydinasemateriaalista.

-Teoksessa mainittujen metallivarastojen olemassaolo ja lakkautus on totta, sanoo Soininvaara. Kiina haalii niitä nyt, ja muut alkavat olla pulassa.

Totta on sekin, että Kazakstanin ydinvoimavaraston johtaja varasti yli puolet maansa uraniumvarannoista, myi muualle ja hyötyi isosti?

-Totta mikä totta.

Laboratorio-oloissa

Yksi Pakonopeuden päähenkilöistä on ”kommunismin tunnevammaiseksi kouluttama” Manas (järki ja tunne joutuivat ristiriitaan kun piti uskoa mustaa valkoiseksi).  Sivuat teoksessasi myös Stasovan kansainvälistä aivopesukoulua.

-Sellainen oli aikanaan toiminnassa, vaikkei Manasta aivopesty siellä vaan KGB:n kokeissa. Nekin tiedetään.

Onko Suomessa puhuttu tarpeeksi, liikaa vai liian vähän KGB:n 70-luvulla järjestämästä ponnahduslaudasta Suomen liike-elämän johtotehtäviin?

-Suomi on ainoa Pohjois-Euroopan maa missä vakoojia ei ole löydetty, vaikka Suomi oli KGB:n laboratorio. Täällä oli satoja suomalaisvakoojia, sen ovat KGB:n loikkaritkin vahvistaneet, mm. Oleg Gordievskij.

XXXXX

Soininvaara tarjoaa ehkä yhteen kirjaan nähden liiankin tuhdisti tavaraa, mutta samalla pitää lajityypin kunniassa, shokeeraa realiteeteilla ja ottaa lukijasta niskalenkin yllättävästi punotulla juonella.

Kaarina Naski