Pitää muistaa syödä täytekakkua ja nukkua riittävästi

Kirjan ääni ja kirjailijan

Ylipainoinen yksisarvinen, 80 s. Kuvittaja Christel Rönns. Lasten keskus

Jos maailmassa olisi enemmän hymyä ja ihmiset ottaisivat mielikuvituksen otsalampukseen, eläminen olisi varmaan yhtä kevyttä ja antoisaa kuin vaikkapa hyräileminen. Tällaisia ajatuksia muun muassa herättää nuoren Myry Voipion esikoisteos Ylipainoinen yksisarvinen. Nimisadun hahmo, yksisarvinen,  on lainattu ikivanhasta, alkuaan oletettavasti intialaisesta legendasta, mutta niin kyseinen taruolento kuin sen seuraan osuvat ihmiset ja kirjan muukin henkilögalleria elävät tutusti omassa ajassamme.

Oululainen Myry Voipio, s. 1985,  on filosofian maisteri, pääaineenaan kirjallisuus. Lahjakkuus ja opinnot ovat osuneet yksiin, maaperä kirjailijaksi kasvulle on ollut otollinen. Kasvu ja kypsyminen ovat  myös ylipainoisen yksisarvisen teemoja, eivätkä pelkästään yhdellä tasolla. Kun puutarhuri  huomaa, että hänen kurkkupenkkinsä alkaa muistuttaa uhkaavasti makkarataimien rivistöä, on hän alkuun tyrmistynyt mutta pohtii sen jälkeen suunnilleen siihen tapaan, että antaa kaikkien nakkien kukkia.

Vihreä kakku ja

viisaat isovanhemmat

Kirjassa viehättää erityisesti sen luonteva tapa kaataa ikäaidat.

-Sukupolvia yhdistää ihmisyys: unelmat, toiveet, elämän vaikeus ja helppous – ja se, että pitää muistaa syödä täytekakkua ja nukkua riittävästi. On turha tehdä teennäisiä rajoja. Se, että jonkun lapsuudessa on ollut PlayStation ja toisen lapsuudessa keinuhevonen, ei merkitse kaikkea. On nähtävä ihminen iän läpi, toteaa Myry.

Myry Voipion esikoisteos on saanut hyvän vastaanoton. Suomen Nuorisokirjailijoiden raati mm. asetti sen Arvid Lydecken -palkintoehdokkaaksi. Samanaikaisesti nuori nainen tekee väitöskirjaansa ja vetää luentosarjaa Oulun yliopistossa. Myryn äidinisän puoleiset sukujuuret ovat luovutetun Karjalan alueella Suistamossa. Isoisä on eläkkeellä oleva päätoimittaja ja kotiseutuhistorioitsija Aulis Blinnikka. - Kuva Jenni Kinnunen.

Kirjasi on omistettu ”mummulle, joka osaa tehdä vihreää kakkua”. Se jo viestii omakohtaisesta pitävästä otteesta sukupolven yli, eikö niin?

-Totta. Kuten vahempani, myös isovanhempani ovat tukeneet minua valinnoissani, kannustaneet ja olleet ylpeitä siitä, mitä teen. He ovat minulle tärkeitä. Isoisälläni ja mummullani on mahtavia kertomuksia elämästä ja siitä, miten asiat ovat. Mummun kanssa olemme monissa asioissa hyvin samanlaisia: höpötämme, keksimme tarinoita ja luemme missä tahansa paikassa. Mummu ymmärtää myös tyylini ja on usein  harmitellut, ettei hänellä nuoruudessaan ollut sellaisia vaatteita kuin minulla nyt – kuten mustaa haaremihaalaria ja paljettihuppua!

-Ihan oikeasti hän osaa myös tehdä vihreätä kakkua. Resepti on salainen, tulos yhtä hämmästyttävä joka kerta.

Erilaisuus

on rikkautta

Erilaisuudelle ja persoonallisuudelle on Myryn maailmassa tilaa. Heikkouksiensa julkituominen ei joskus ole helppoa, mutta se herättää vastakaikua. Kun yksisarvinen syö leivoslaatikon kerralla tyhjäksi, katsoo leipurimestari sitä hyväksyvästi. ”Minä sitten pidän henkilöistä, joilla on kunnollinen ruokahalu”, hän sanoi ja taputti suurehkoa mahakumpuaan. ”Itselläni on”.

”Minulla myös”, yksisarvinen vastasi. ”Kellään muulla koko tallissa ei ole yhtä kunnollista.”

Tarinoissa on varsin oma-aloitteisia ja urheita lapsia, yksi esimerkiksi rakentaa kuumailmapallon ja toinen uskaltautuu jättiläisen reviirille maan pulssia kuuntelemaan …

-Halusin, että tarinoissani sekä tytöt että pojat ovat aktiivisia toimijoita. Pyrin luomaan monipuolisia, erilaisille lapsilukijoille samastuttavia lapsikuvia: tarmokkaita, uteliaita, tutkijamielisiä, taiteellisia, rauhallisia. Rohkeus ja itsenäisyys eivät liity vain seikkailijoihin. Leipuriksi haluava Elli esimerkiksi on hyvin reipas ja päämäärätietoinen tyttö, eikä leipominen ole suinkaan sen passiivisempaa kuin vaikkapa kuumailmapallon rakentaminen. Molemmissa on syytä nähdä toimijoiden aktiivisuus.

Tutkimusmatkailijan vikaa on kirjoittajassa itsessäänkin ollut jo pienestä.

-Seikkailin lapsena metsässä pihamme tuntumassa ja koiriemme kanssa koiratarhassa. Keksin nimiä ja merkityksiä kiehtoville paikoille, ja takapihallamme asui minun mielestäni keijuja ja muuta metsän salaperäistä väkeä. Kiipeilin puihin ja kallioille ja talvisin rakensin lumilinnoja ja -labyrinttejä. Ensimmäisen koirani Heukun kanssa söin samasta kupista koiranruokaa hellan edessä; tosin olin silloin aika pieni…

Kuuntele, lue, oivalla

Myös tarinoissa seikkaileminen kuului tulevan kirjailijan harrastuksiin jo leikki-iässä. Hän oli aktiivinen kuuntelija, ja ääneen lukijoita riitti sekä lähipiirissä että kasetilla. Kirjojen ja lehtien merkitys osana arkea ja elämää tuleekin näkyviinYlipainoisessa yksisarvisessa mainiosti. Leipurin kirjahyllyssä on mm. teokset Voitokas voisarvi ja Kamalat kiehtovat kohokkaat. Tätien kellarissa ovat puolestaan visusti tallessa Kirjotaan yhdessä -lehden vuosikerrat neljältäkymmeneltä vuodelta!

Satujen mitoitus on kohdallaan. Täyteläinen kerrottava mahtuu kiitettävän pieneen tilaan – satu ja lysti kuvitus (Christel Rönns) löytävät toisensa. Ne ovat kuin huolella kudotut sukat,  iloisenväriset, samaa paria.

Uudet tarinat väikkyvät jo tekijän mielessä, vaikka meneillään on iso urakka, väitöskirjatyö.

-Välillä näen välähdyksen viidakosta, toisinaan autiomaasta, mutta ne saavat odottaa. Äitini tosin epäilee, etten malta olla kirjoittamatta seuraavaa satukirjaa jo ko. projektin  aikana. Hän saattaa olla oikeassa, koska hän useimmiten on, huokaisee Myry. Äänessä on selvästi hymyä.

Kaarina Naski