USAsuomeksi kulttuurikatsaus

syyskuu 28, 2011

Kuka paremmin tietää

Filed under: Lapset — kulttuuriusasuomeksi @ 5:43 pm

Pikku tuutista

Siiri ei osaa sanoa ässää vaan tarjoaa sen paikalle h-kirjainta. Vieraissa herättää vähän kummastusta, kun tyttö kertoo nimekseen Hiiri.

Eräänä päivänä tulee eno kylään, huomaa jo kaukaa Siirin ja naapurin Valtterin pihamaalla ja huutaa: Hei sinä hurmaava Hiiri, arvaa mitä toin!

Siiri ei ehdi sanoa mitään, kun Valtteri parhaan kaverinsa puolesta loukkaantuneena ilmoittaa painokkaasti:

-Ei se ole mikään Hiili, se on Siili!

Valtterilta on ärrä kadoksissa.

xxx

Kun koko suku on näyttelijöitä, niin nuorimmaisetkin jo tuntevat tosi tarkkaan ainakin sen teatterin ohjelmiston, jossa vanhemmat ovat työssä. He pystyvät suoralta kädeltä kertomaan mitä menee missäkin näyttämöllä milloinkin ja minkä verran näytös kestää. Tottahan on oltava selvillä äidin ja isän kotiintuloajoista.

Niinpä kolmannen polven teatterilaisen Heidi Heralan tytär, tuolloin 4 v, selvitti eräänkin illan teatteritarjontaa: Ministerin muna. Ja se on lyhyt.

Näytelmän nimi oli oikeasti Munaako herra ministeri.

xxx

Kippari on kiinnostunut ”flaneetoista”. Hän kertoi tietävänsä jo ”Veenuksen ja Kuunuksen” ja kyseli mitä muita niitä on. Luetteleminen näytti olevan isästä helpompaa kuin planeettojen sijainnin määrittäminen, mutta onneksi poika oli tässä vaiheessa omillaan. Tarkalla osoitinsormella hän löysi päiväsaikaan Jupiterinkin kuin leikiten.

Iltapimeällä sitten isä väitti näkevänsä Kuunuksen. Kippari kovalla hopulla katsomaan. Ällistyneenä hän totesi: Ai, miä luulin, että tuo on kuu!

x

Kuu on, Kuunus voisi olla. Mikä oli todistettava.

-kaijuli-

Mainokset

syyskuu 7, 2011

Odotellessa

Filed under: Pakinat — kulttuuriusasuomeksi @ 6:10 pm

Kaarina Naski

Tilannekomiikkaa

syntyy vaikka:

Apteekissa

Nuori nainen pöllähtää sisään posket punaisina. Farmaseuttipoika, harjoittelija, kävelee vastaan ja hämmästyy kun asiakas puikahtaa salamannopeasti etuoikealle hyllyn taakse. Mutta ei hätää, poika tekee täyskäännöksen ja loikkaa toista kautta vastaan: Ja mitähän saisi olla?

Tulija tarkastelee kenkiensä kärkiä ja aukoo suutaan, mutta mitään ei kuulu.

-Jaa-a. Kenkä siis hiertää. Laastarit ovat…

-Eiei auts, kun alapää, änkyttää asiakas – posket jos mahdollista vielä purppuraisempina.

-Ala… tuota… yhym… tuota. NIIN. Tietenkin. Siis tänne päin.

Menevät intiimipuolelle, jossa on tuubia ja purkkia, pulloa ja pyyhettä ja jos jonkin sortin asetinta.

-Nyt vain pitäisi tietää, että mihin vaivaan, sanoo alan tulevaisuuden toivo rohkaisevalla äänellä.

-No kun ne ringit…

-Ai, pitäisikö se olla lääkkeen nimi, ring tai jotain sinne päin?

Neito näyttää olevan jo itkemäisillään, mutta sisuuntuu sitten ja kiljaisee niin, että ikkunat helisevät.

-Ei kun ne pirun stringit hankaa..!

Laboratoriossa

Aamuvarhaisella muutama ihminen odottaa vuorolaput kädessään pääsyä kokeisiin. Yksi ovista aukeaa, ja valkotakkinen sanoo jotain. Vai sanooko? Kuulostaa ihan änkytykseltä:

-Munkonekino, ääh, eikun mumekono. Off.

Siinä sitä vilkuillaan toinen toistaan hämmästyneen näköisinä. Rupeaa naurattamaan. Ovi sulkeutuu. Avautuakseen taas viiden minuutin kuluttua. Sama laboratorioammattilainen. Jännitys kasvaa. Vieläköhän ovat tytöllä senat sakaisin.

-Munkkiaano vai mikäsenytoli. Mun… Hei, ei tää o mun juttu…

Loppu menee muminaksi. Porukka tirskuu paitsi vanhempi mies joka nikottelee.

Kun ovi taas aukeaa, kaikki ovat varpaillaan. Mutta sananmukaisesti sitä on nuorukainen joka juuri tulee paikalle, kun hänen nimeään, sitä hauskasti mukeltavaa koffia, ohvia tai nohvia kolmannen kerran huudetaan. Tumma, erityisen pitkä, hoikka ja kaurismainen. Kävelee kevyesti, puoliksi tanssien. Lantio keinahtelee irtonaisesti joka askeleella. Pyyhkäisee hiukset otsaltaan rennolla (hiukan diivamaisella ) liikkeellä ja suo sitten suuren salaperäisen hymyn koko yleisölle.

Valkotakkinen on juuttunut niille jalkojensa sijoille. Mutta kun kauris liukuu ohi, seuraa nainen perässä. Mutisee jotain, mutta emme kuule mitä. Arvattavasti sanat eivät kuitenkaan enää ole sekaisin.

Jäätelöjonossa

-Niin? (myyjä kiireisellä hermostuneella äänellä)

-Jäätelöä.

-Ja mitä ja mihin? (pipo näemmä tiukalla)

-No, tuota – tofua.

-Mihin se laitetaan?

-Mihin sitä nyt yleensäkin…

-Kippoon vai tötteröön?

-Tötteröön.

-Kun niitä on kahdenlaisia. Tääkö vai tää?

-Sama se.

-Eihän se nyt herranjestas sama ole! Ihan ERI ainetta. (kiljahdellen)

-Jaa. Tuo lähempänä oleva sitten.

-Laitetaanko puhtaalla kauhalla?

-??? Mikä mahtaisi olla vaihtoehto?

-Sellainen jolla kauhotaan muutakin jäätelöä. Että jos olette KOVASTIKIN ALLERGINEN maidolle niin pakko ottaa puhdas..!

-Nyt haluaisin todellakin se jäätelön – mätä hänet sitten vaikka puurokauhalla…


Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.