Seinille, laduille
ja voittoon
Onko se nyt ihme jos joku ottaessaan pultit hyppii seinille? Harvinaisempaa on kiivetä sinne itsensä voittamismielessä. Sillä lailla tekee Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.
-Minulla on korkean paikan pelko, mutta seinäkiipeilyssä ulkona kallioilla voitan sen, voitan itseni.
Tätä samaa hän arvelee monen maratoneja harrastavan tavoittelevan. Itselleen näyttäminen on palkitsevaa. Myllyaho puhuu myös juoksulenkkien puolesta.
-Istun usein työskennellessäni kumarassa, olen jännittynyt ohjatessani. Jähmettynyt energia vapautuu juostessa.
Mikä liikuntaharrastus pääjohtajalla vielä on, se kannattaa jättää tarinan loppuun, ettei lukija aivan alkusenteillä päsähtäisi kateudesta vihreäksi.
Urheilu suorastaan vyöryy näinä aikoina kansalliselle päänäyttämölle.
-Onhan se tietenkin vähän erikoista, mutta näytelmiin ennakkoon kohdistuneesta kiinnostuksesta päätellen olemme hyvinkin ajassa, Myllyaho sanoo.
Miika Nousiaisen palkittu romaani Maaninkavaara on jo Kansallisen kartalla ja Kansanhiihto 2012 ensi helmikuussa.
Identiteetin nimissä
Kun hiihtäjä Mika Myllylä jätti elämän ladut, tragedia järkytti ihmisiä kautta maan. Teatterilaiset se sai pohtimaan hiihtämistä ja hiihdon merkitystä laajemmin.
-Mietimme siihen liittyvää politiikkaa, kohtuuttomuutta, dopingia, kansanhiihtoa, kunnossa pysymistä, hiihdon kauneutta. Sitäkin että sukset saatetaan Suomessa myydä loppuun heti hiihtokauden kynnyksellä.
Jotakinhan siinä siis on, joka tekee siitä erityislaatuisen jopa urheilun sisällä.
Kansallisessa pääteltiin, että tämä jos mikä on suomalaisuutta ja että sen käsitteleminen näytelmämuodossa sopisi hyvin Täällä Pohjantähden alla 2011 -produktion jatkoksi. Tarvittiin näyttelijä joka on hiihtäjä. Sellainen löytyi omasta porukasta, rääkkiin lupautui Juha Varis, jolla on kilpahiihtäjataustaa. Rääkiksi sitä nimittäin voi hyvällä syyllä kutsua, jos harjoittelee niinkuin ammattilaiset, veren maku suussa.
Myllyahon mukaan näin tulee todennetuksi konkreettisesti, miten rankkaa kilpahiihto on työnä.
-Helposti nähdään vain suoritus, joka vastaa tai ei vastaa odotuksia. Ei tiedetä ammatista ja sen kovuudesta oikeasti. Kyseessä on mitä vaativin kestävyyslaji, jossa tärkeitä ovat tekniikka ja hapenottokyky.
Variksella on mestaruusluokan valmentaja, jonka mukana tehtävään tulee autenttisuutta ja ammattilaisen maailmaa. Tekijäkolmikosta Paula Korva on ollut vastikään Vuokatissa seuraamassa Juhalle tehtävää hengitys- ja rasitustestiä. Hän hoitaa dokumentaarista puolta, kuvaa ja videoi eri vaiheita.
Näkyvyyttä on
Taina West kirjoittaa poliitikkojen puheenvuoroja, ja Myllyaho laatii dramaturgista pohjaa.
-Tekstin toimivuutta kokeillaan alinomaa, näyttelijät ovat tottuneet tällaiseen prosessilähtöiseen työtapaan. Äskettäin juuri kirjoitin 150 liuskaa turhaan, pääjohtaja huokaa.
Äkkipäätä ei monikaan tule ajatelleeksi, miten paljon politiikkaa urheiluun liittyy. Mm. Hiihtoliitossa saa runsaasti näkyvyyttä. Maan presidenteilläkin on tai heille haetaan jokin oma laji, jonka kautta he voivat näkyä. Presidentti Tarja Halonen mm. on kertonut harrastavansa kävelyä, uintia, vesijumppaa, hiihtoa ja vatsatanssia. Ahtisaarella oli koripallonsa, Koivistolla lentopallo, Kekkonen oli yleisurheilija ja hiihtäjä, Mannerheim tunnettiin ratsastajana ja Ukko-Pekka Svinhufvud mestariluokan tarkkuusampujana. Parhaillaan ison kiinnostuksen kohteena olevat presidenttiehdokkaat tuskin piilottavat hekään lajikynttiläänsä vakan alle.
Kulttuuri – ei niin kaukana
Hiihdon merkitys korostui sotavuosina. Suomen armeijan kaukopartio-osastoilla oli tärkeä tehtävä sodankäynnissä; tiedustelutehtäviin valittiin hiihto- ja ampumaurheilun huippuja. Ja vuodesta 1946 lähtien on maassamme toteutettu kansanhiihtoa. Senhän sisäänajoi kuntoliikunnan kehittäjä Lauri ”Tahko” Pihkala, jonka sanoihin järjestäjätahot yhä luottavat: ”Hiihto sopii kaikille vauhtia rakastaville, niin lihaville kuin laihoillekin ja eritoten lihaville.”
-Kansa on vertauskuvallisestikin hiihtänyt johtajiensa mukana, ja kansanhiihtolaatikko on voitu nähdä yhteydentunnon symbolina Mika Myllyaho toteaa.
-Harrastukset yhdistävät ihmisiä. Kilpaurheiluhan on vain pieni osa urheilusta, johon liittyy myös järjestötoimintaa, vapaaehtoistyötä, kansanvaltaa.
Työväen näyttämöpäivät on hänen mielestään eräs osoitus siitä, miten urheilulla ja kulttuurilla on keskinäisiä sidoksia.
-Urheilu on tärkeä fyysisen hyvinvoinnin ylläpitäjä, kulttuuri on yhtä merkittävä henkisten arvojen puolella. Tekemisen tavassakin on tiettyä samankaltaisuutta. Teatterissa ohjaaja vertautuu urheiluvalmentajiin, tiimi joukkueisiin, taktiikkaa tarvitaan molemmissa. Urheilu on selkeämmin mitattavaa, mutta kyllä teatteriakin pyritään mittaamaan – kritiikillä. Ja näyttelijöissä on paljon niitä jotka liikkuvat ja urheilevat. Meillä Kansallisteatterissakin ovat harrastuksellisesti edustettuin monet palloilulajit, lenkkeily ja jopa miekkailu.
Eräässä vaiheessahan teatteri haki tunnetiloja fyysisyyden kautta. Tämä eritoten Jouko Turkalta tuttu metodi on yhä mahdollinen ja käyttökelpoinen, mutta Myllyaho huomauttaa, että tekemisen tapa on nykyisin paljolti erilainen, yhdessä kypsyttämistä jo tekstistä lähtien.
-Kuka hakee energiansa lenkillä, kuka jotenkin muuten, se on henkilökohtaista.
Täysillä
-Kilpailu on nykyisin mielentila, joka liittyy kaikkeen. Se on kuin huume, sanoo Myllyaho. -Siitä kertoo myös kilpailujen suuri määrä televisiossa. Luovuuttakin päästään siten punnitsemaan. Jokainen haluaa olla rakastettu ja hyväksytty, mutta jos siihen pyrkiessään muuttaa samalla käyttäytymismalleja, se askarruttaa.
-Teatterin ja taiteen merkitys moraalikoodiston tarjoajana ja muistuttajana on suuri, ja erityisen suuri se on niille jotka ovat sulkeneet kirkon ja sen antamat ohjeet elämästään.
Kilpailemiseen liittyy väistämättä sankaruus ja intohimo. Niitä kaikkia käsitellään Kansallisteatterissa kahdessa em. urheiluaiheisessa näytelmässä ja työhön suuntautunutta intohimoa ja moraalikysymyksiä kolmannessa, Katja Krohnin Pikkujättiläisessä (ensi-ilta 2.12.)
-Niin tarpeellinen käynnistin kuin intohimo onkin, äärimmäisyyksiin mentäessä siinä on vaaransa. Ja vastuu lisääntyy.
Yhdysvaltalainen professori ja kirjailija Joseph Campbell on valottanut sankaruusteemaa teoksessaan ja todennut sankaruuteen pyrittävän kaikkialla. Myllyahon mielestä tuota myyttiä toteuttavat myös sarjat ja leffat, jopa Tanssii tähtien kanssa.
-Kaikki pyrkivät maaliin, kesken ei voi lopettaa, sillä puolittaisia sankareita ei ole. Ja lehdistö on mukana paitsi voitoissa myös siinä vaiheessa kun joku tiputetaan alas. Silloinhan voi vielä ottaa käyttöön antisankaruuden sitäkin hyödyntäen.
Saa nauraa
Huolimatta lähtökohdan vakavuudesta Kansanhiihto 2012 on tragikomedia, näytelmä, jossa saa nauraa paljon. Eikä Maaninkavaarassakaan, jossa tytärtään valmentavan perheenisän menestyksen hinku ja urheiluhulluus on viety äärimmilleen, taatusti väistellä koomisuutta joka on alkuteoksen tärkeä rakennusaine.
Entä mitä henkilökohtaisia urheilusaavutuksia pääjohtajalla onkaan vielä taskussaan? Tai pikemminkin vyötäisillään. Karaten musta vyö!
KAARINA NASKI
————————————————————————————————————————————————————————
Näin on
On se saatana, kun Suomessa yritetään pohtia energiansäästöä. Paavo Nurmi keksi siihen ratkaisun jo kymmenluvulla. Se on tasainen vauhti ja taloudellinen eteneminen.
Miika Nousiainen, Maaninkavaara
xxx
Illanistujaisissa seurueeseen kuului myös muuan pankinjohtaja, joka tuntui olevan hyvin tärkeä titteleistä. Hän ei ilmeisesti tuntenut minua, ja kysyi Juusolta (Walden) asemastani Yhtyneissä.
-Asema on tähän tilaisuuteen riittävä, vastasi Juuso, ja kyselyt loppuivat siihen!
Veikko Hakulinen, Lassi Hakulinen, Haku-Veikko – suurhiihtäjä Veikko Hakulisen muistelmat
xxx
Norjalaisen mestarihiihtäjän Björn Dählien suhteellinen hapenottokyky oli epävirallisen arvion mukaan 96 millilitraa painokiloa kohti minuutissa. Mika Myllylällä 90. Alle ”80-millisillä” tekee jo tiukkaa voittosijoille normaalimatkalla huipputason kisoissa.
Tavallisilla pulliaisilla mainittu lukema on noin 30.
————————————————————————————————————————————————————————————
Urheilijat näyttelijöinä
Todisteina siitä, että urheilu ja kulttuuri kulkevat joskus käsi kädessä, ovat mm. seuraavat nimet:
Tapio Rautavaara, keihäänheiton kultaa Lontoon olympialaisissa 1948 ja MM jousiammunnan joukkuekilpailuissa 1958, laulaja, elokuvanäyttelijä
Åke Lindman, maajoukkuetason jalkapalloilija, näyttelijä, ohjaaja
Johnny Weissmüller, moninkertainen olympiavoittaja uinnissa, elokuvanäyttelijä (Tarzan)
Esther Williams, uimari, elokuvanäyttelijä
Herman Brix, kuulantyöntäjä, elokuvanäyttelijä (Tarzan)
Eleanor Holm, uimari, olympiavoittaja, elokuvanäyttelijä
Burt Lancaster, voimistelija, sirkusakrobaatti, elokuvanäyttelijä
Toni Sailer, alppihiihtäjä, elokuvanäyttelijä,
Arnold Schwartzenegger, kehonrakentaja, elokuvanäyttelijä, poliitikko
O.J. Simpson, jalkapalloilija, elokuvanäyttelijä
Sylvester Stallone, kehonrakentaja, elokuvanäyttelijä
————————————————————————————————————————————————————————————
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 