Joko meidät piankin räpätään maailmankartalle?

Riston päästä pursuu/ räppi ja runo/

on hälle helppoo/ niitä punoo…

Meri - ja mikseivät myös kaikki tuhannet järvet - ovat muovanneet lapsuudesta alkaen suomalaisten maailmankuvaa, ensin ehkä sitä laajentamalla, myöhemmin eheyttämällä. Perheen yhteiset saariretket ovat tuottaneet monelle unohtumattomia muistoja. Uudessa Räppääjässä liikutaan siis tutussa aihepiirissä. Rauha-täti, Risto ja Nelli ovat jo selvästi reissukuumeessa. - Kuva Jolle Onnismaa

Jotenkin  tuohon tapaan – Nopolan kirjailijasisaruksia mukaillen – voidaan kuvata Risto Räppääjän lahjoja. Kun on poika räpännyt  kuudessatoista kirjassa, jokusellakin näyttämöllä ja kolmessa elokuvassa, niin siinä sitä on näyttöä noin ensi alkuun. Mageilla sanoilla saatetaan mennä Jorpakkoon, mutta yhtä hyvin niillä nousee Teltta pystyyn, liitelee Laivavalssi, notkeilee Sipattisamba, herkistelee I love you ja löytää rytminsä vaikka Täimarssi. Iiro Rantalan elokuvamusiikki on ”must”.

Kaksi ensimmäistä Räppääjää yltivät yhteensä yli 500 000 katsojaan elokuvateattereissa, ja uutustallenteet ylittivät timantti- ja platinarajapyykit. Uusinta filmiä, Risto Räppääjä ja viileä Venla, on seurannut menestys heti ensi-iltaviikonlopusta alkaen.

Ja suomalainen elokuva, se menestyy muutoinkin paremmin kuin koskaan.

-Kotimaisen elokuvan katsojaosuus oli 17 prosenttia viime vuonna, mikä on suhteellisen pienellä elokuvamäärällä eurooppalaisittain hyvä tulos, sanoo tuotantojohtaja Petri Kemppinen Suomen Elokuvasäätiöstä. -Tältä vuodelta odotetaan vielä parempaa.

Lastenelokuva on vahvistanut asemiaan Suomessa. Kemppinen kertoo tuotantomäärän kasvaneen.

-Jo joitakin vuosia olemme pyrkineet rahoittamaan lasten/perhe-elokuvia pari kolme vuodessa, ja viime vuonna rahoituspäätöksiä oli peräti viisi. Kaupalliset tv-kanavat ovat näet olleet aiempaa kiinnostuneempia rahoittamaan toisaalta nuortenelokuvia, toisaalta perhe-elokuvia.

Ja hyviä ideoita riittää. Niistä on jopa ylitarjontaa.

-Elokuvasäätiö pyrkii laatukriteereissä siihen, että tuettavien elokuvien kokonaisuus olisi monipuolinen, jotta mahdollisimman erilaiset yleisöt löytäisivät kotimaisista elokuvista katsottavaa, Kemppinen sanoo.

Nykyään puhutaan paljon mediakasvatuksesta ja vastuunkantajista. -Elokuvasäätiölle kasvattajan rooli ei nähdäkseni kuulu, kuittaa tuotantojohtaja Petri Kemppinen, mutta lisää pitävänsä henkilökohtaisesti positiivisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Hän iloitsee siitä, että kotimaisella elokuvalla on kuluvana vuonna koossa jo yli 850 000 katsojaa. -Kuva Saara Tuusa

Jos ajatellaan globaaleja mieltymyksiä, niin Suomessakin on tehty kansainvälisesti vertailukelpoisia animaatioelokuvia, ja tuotannossa on useita. Myös nykyaikaisia näyteltyjä fantasia-aiheita on tarjolla, mutta televisiokanavat eivät ole niistä toistaiseksi valtavasti innostuneet.

Dubbaus suurin

hidaste viennille

Milloinkahan sitten Sinikka ja Tiina Nopolan luoma fiktiivinen suosikkihahmo Risto R. räppää itsensä sydämiin ulkomaisilla valkokankailla?

Yleismaailmalliset perhe-elokuvat ovat Kemppisen mukaan helpommin myytävissä.

-Parhaiten ovat menestyneet Juha Wuolijoen Joulutarina ja Kari Juusosen Niko – lentäjän poika, jotka on nähty  kymmenissä maissa.

-Kaksi ensimmäistä Risto Räppääjää ovat olleet myynnin kannalta haastavia, koska niissä on lauluja ja aika paljon dialogia. Pääkohderyhmä on pienet lapset, joille elokuva pitäisi ulkomailla dubata, ja se taas on suhteellisen kallista.

Rimbo Salomaa on tuottanut monia laatuelokuvia. Klaus Härön `Postia pappi Jaakobille` toi hänelle ja tuottajakumppani Lasse Saariselle parhaan elokuvan Jussin. Lapsuutensa kesät Rimbo vietti saaristomaisemissa Kotkan Mussalossa ja tuntee näin erityistä lukkarinrakkautta tuoreinta Räppääjä -filmiä kohtaan. Ja jos hänestä riippuisi, niin lastenelokuvan arvostus yhteiskunnassa nousisi oikopäätä. - Kuva Rami Salle

-Kun tavallisen ”puhe-elokuvan” jälkiäänitys maksaa tonneja, musikaalin dubbauksesta puhutaan kymppitonneissa, vahvistaa ”Räppääjien” tuottaja Risto Rimbo Salomaa Kinotar-tuotantoyhtiöstä. Elokuvien parissa yli kaksi vuosikymmentä toimineena hän tuntee hyvin alan sudenkuopat.

-Dubbaus on suurin hidaste Räppääjä-elokuvien ulkomaanmyynneille, ja lisäksi olen huomannut, että komedia on usein paikallista, Rimbo toteaa. Mutta saman tien hän kertoo, että ensimmäistä Räppääjää on joka tapauksessa myyty kymmenkuntaan maahan. Ja mikä vielä parempaa,  nyt on noussut eri puolilla kasvavaa kiinostusta ostaa kyseinen elokuvatrilogia kokonaisuudessaan.

-Sitä myyntityötä olemme virittelemässä.

Jeesboxholirei,

Puupää-räppiäkö?

Mari Rantasilan ohjaamien Risto Räppääjä -filmien tekotavan  on huomattu muistuttavan aikuiskaraktäärien osalta Pekka ja Pätkä-tyypittelyä. Kemppisen kanta on, että jonkinasteinen tyypittely kuuluu lastenelokuvien osalta asiaan ja että Räppääjän tapauksessa nämä piirteet ovat olemassa jo Nopoloiden alkuperäiskirjoissa.

Pekka Puupään ja Pätkän hahmot olivat alkuaan – vuodesta 1925 – lähtöisin sarjakuvataiteilija Ola Fogelbergin, Fogelin, kynästä. Ja viisikymmenluvulla kaverukset sukelsivat elokuvaan Armand Lohikosken ohjaamina. Näin heistä tuli usean sukupolven yhteistä kulttuuriperintöä. Esa Pakarinen (Pekka), Masa Niemi (Pätkä), Siiri Angerkoski (Justiina), Armas Jokio(talonmies Pikkarainen) eivät välttämättä yllättäneet, mutta juuri heidän tuttuutensa, huvittavan korosteiset piirteensä, lapsenomaisuutensa ja hyväntahtoisuutensa tekivät heistä rakastettavia ja seikkailuista (milloin lumimiehen jäljillä, milloin salapoliiseina tai sammakkomiehinä) koko perheen seurattavia aina näihin päiviin. Puhumattakaan niiden myötä tallentuneesta epookkikuvauksesta, jonka arvo aina vain kasvaa.

Siis jos Risto Räppääjää jossain mielessä verrataan Puupääelokuviin, joita tehtiin 13, niin ties mikä taival Ristolla (Lauri Kero), Nelli Nuudelipäällä (Venni Uotila), Rauha-tädillä (Annu Valonen), pakastaja-Elvillä (Ulla Tapaninen), herra Lindbergillä (Martti Suosalo) ja kumppaneilla vielä onkaan edessään…

Herra Lindberg muistuttaa jonkin verran näyttelijä Martti Suosaloa, eikä ihme, sama mies on kyseessä. Suosalo on yksi Risto Räppääjän ja viileän Venlan upeasta näyttelijäkaartista. Tarina ystävyydestä, yksinäisyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä on lähtenyt Sinikka ja Tiina Nopolan kynästä. Kirjailijat sekä ohjaaja Mari Rantasila palkittiin taannoin lastenkulttuurin valtionpalkinnoilla. Kuva Jolle Onnismaa

Ali Baba

ja Peppi

Elokuvan (henkilö)historiallista merkitystä korostettiin vastikään näyttävästi Oscareitten jaossa. Myös monella suomalaisella elokuvan ystävällä on omat vaikuttavat varhaiset leffamuistonsa. Petri Kemppinen kertoo, että hänen ensimmäinen elokuvateatterikokemuksensa oli Arthur Lubinin Ali Baba ja 40 rosvoa, joka oli ”hirmuisen hauska ja jännittävä”.

-Vähän toisella kymmenellä silmiin osui paljon tanskalaisia ja ruotsalaisia nuorisoelokuvia, joiden ansiosta ymmärsin, että itseä kiinnostavia elokuvia tehdään muuallakin kuin Hollywoodissa. Todellinen paukku oli Tapio Suomisen Täältä tullaan elämä (1980). Oli hämmästyttävää että joku suomalainen oli kiinnostunut oman maan nuorisosta!

Rimbo Salomaa sanoo, että hänen ekat muistikuvansa leffoista ovat Tarzan -elokuvat naapuruston töölöläisissä elokuvateattereissa. Myös Kultarynnäkön iloiset päivät teki häneen suuren vaikutuksen. Sen hän näki Munkkiniemen Bio Kentissä.

-I was born under the wondering star -kappale jäi soimaan päähäni. Siitähän Ismo Alanko versioi myöhemmin omanlaisensa biisin.

Sitten Rimbo rakastui Peppi Pitkätossu -filmien myötä Peppiä näytelleeseen Ingrid Nilssoniin.

-Tapasin hänet joskus 1970-luvun alussa, kun hän oli käymässä Suomessa taitoluistelu -showssa. Rakkaus oli yksipuolista. Olin silloin noin kymmenvuotias ja Ingrid muutaman vuoden vanhempi.

Kotimaisista lastenelokuvista Rimbolla ei ole muistikuvia, paremminkin lastennäytelmistä kuten Kansallisteatterin Kolmesta iloisesta rosvosta ja television Vinskin seikkailuista.

Elokuva-alalle tulosta hän teki päätöksensä 12-vuotiaana, kun isosisko vei hänet katsomaan Fellinin Rooman.

-Se oli hienointa mitä olin ikinä, ikimaailmassa nähnyt, ja elokuva lumosi minut täysin!

Kaarina Naski