Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan…
Esi-isämme taisivat nähdä suoraan 2000 -luvulle varoittaessaan omiaan seuraavasti: ”elkötte etinen kansa/ lasta kaltoin kasvatelko”. Uutiset ja rikostilastot kertovat vastaansanomattomalla tavalla, miten huonosti Kalevalaa ja omaatuntoa on kuunneltu.
Perheissä sattuneista lasten pahoinpitelyistä ja surmista on saatu Suomessa lähivuosina lukea pelottavan usein. Tuoreimpia tapauksia ovat käräjille päätyneet poikavauvan ravistelu ja 5-vuotiaan tytön kiduttaminen.
Helsingin käräjäoikeus katsoi ensinmainitussa tapauksessa lapsen isän syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn. Puolentoista vuoden ehdollinen vankeusrangaistus ja korvauksia. Vauvan äidin saamat syytteet oikeus hylkäsi.
Ravistelusta oli aiheutunut lapselle kallonsisäinen verenvuoto ja silmävammoja. Lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen, joka johti kiireelliseen huostaanottoon.
Jälkimmäisessä tapauksessa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 28-vuotiaan naisen 11 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pahoinpitelyn uhri oli naisen 5-vuotias tytärpuoli. Lapsen isä oli tuomittu jo aiemmin samoin 11 vuodeksi vankeuteen ja maksamaan vahingonkorvauksia lapselleen. Pikkutyttöä oli lyöty mm. vyöllä, sähköjohdolla ja laudalla, pakotettu kylmiin suihkuihin, seisomaan pitkiä aikoja tietyssä asennossa ja olemaan alastomana pienessä tilassa. Pariskunta videoi väkivallan.
Missä mun koti
Mitä kertoo nykyihmisistä se, että pelkkä vauvan itku voi hermostuttaa vanhempia niin, että he kohdistavat raivon pieneen ja avuttomaan? Ja yksinomaan huoltajien ylipingotetulla hermostolla tuskin voidaan selittää sitä, että yli 10 000 suomalaislasta joutui viime vuonna elämään huostaanotettuna.
Vuonna 2010 lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun asiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten määrä Helsingissä kasvoi. Tilanne vaikuttaa samansuuntaiselta varsinkin suurimmissa kaupungeissa. Näin todetaan Duodecimin kustantaman Lapsen kaltoinkohtelu -teoksen toisessa, uudistetussa painoksessa.
Kaltoinkohtelu kuvataan moniammatilliseksi ja monisektorista yhteistyötä vaativaksi ilmiöksi. Aihetta on nyt mahdollista tarkastella myös uuden lastensuojelulain valossa, johon yhteistyön velvoite on kirjattu selkeästi ja jossa erityisiä velvollisuuksia on osoitettu terveydenhuollolle.
Vaikka teoksessa tuodaan esille, että lain mukaan lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä, on lastensuojelua päästy vastikäänkin kritisoimaan viivyttelystä. Tämä tuli ilmi edellämainitun rääkkäämistapauksen uutisoinnissa.
Kirjassa selvennetään, että juuri perheväkivalta aiheuttaa yhä enemmän lastensuojelutarvetta. Poliisilta tulevissa perheväkivaltailmoituksissa päihteet ovat usein osatekijänä. Vanhempien avio- ja avoerot ovat yleisiä, ja lastensuojelutyössä käsitellään suoraan tai epäsuorasti vanhempien välisiä huolto- ja tapaamisriitoja ja lapsen vaikeutta elää vanhempiensa kiistakapulana.
Tie auki tiedostamiselle
Kyseessä olevan teoksen tekijät Annlis Söderholm – LKT, lastentautien erikoislääkäri – ja Satu Kivitie-Kallio – LKT, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, sosiaalipediatri – ovat omalla ammattiurallaan nähneet kyseisen ongelman laajuuden ja monimuotoisuuden ja korostavat sen heijastusvaikutuksia pitkälle aikuisikään:
”Aikuisväestön sekä fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten että kognitiivisten ongelmien taustalla saattaa olla lapsuudenaikaisia kaltoinkohtelukokemuksia. Tieto tästä asettaa entistä suurempia vaatimuksia lapsen eri kaltoinkohtelun muotojen tiedostamiselle, varhaiselle tunnistamiselle, ehkäisylle ja hoidolle.”
Kirja joka on suunnattu ennen muuta lasten parissa ja hyväksi toimivien alojen ammattilaisille, viranomaisille sekä järjestöjen ja kirkon työntekijöille, on tervetullutta luettavaa myös maallikoille. Jokainen voi löytää tavan toimia, jos epäilee tai huomaa jonkun lapsen olevan kaltoinkohtelun uhri.
Kun katsoo kuvaa tupakansytyttimellä aiheutetuista jäljistä 6-vuotiaan kyynärvarressa tai tukimuskuvia lasten kylkiluun- ja kallonmurtumista, maksarepeämästä tai aivojen vammalöydöksistä, järkyttyy. Miten paha/sairas täytyy olla sen joka näin satuttaa lasta?
Korkeatasoinen asiantuntijajoukko (37 kirjoittajaa) koostuu erikoislääkäreistä, professoreista ja tutkijoista. Kyse on perinpohjaisesta paneutumisesta ongelmaan. Lapsen puolesta.
Älä läpsi, äiti!
Lapsen fyysinen pahoinpitely määritellään teoksessa lapseen kohdistuneeksi ruumiilliseksi väkivallaksi, joka vahingoittaa terveyttä tai aiheuttaa kipua. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lyömistä, potkimista, ravistelua, polttamista tai lapsen huumaamista kemiallisilla aineilla. Pahoinpitely voi johtaa kuolemaan.
Suomessa myös kuritusväkivalta, jolla aikuinen pyrkii rangaistakseen tai säädelläkseen lapsen käyttäytymistä aiheuttamaan hänelle kipua tai epämukavan olon, mutta ei fyysistä vammaa, on pahoinpitelyä. Selkokielellä se on esimerkiksi läpsimistä, tönimistä, repimistä, tukistamista, luunappien antamista, nipistämistä ja läimäyttämistä.
Kaarina Naski
(pahoinpitelyuutiset Iltalehti 31.10. ja 3.12.2012
sekä Ilta-Sanomat 11. ja 12.12.2012)
———————————————————————————————————
Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu näki rikollisissa
”murjotun lapsen”.
xxxxx
Kirjailija Kari Hotakainen uskoo, että maailman pahuus ei vähene jos sitä pahalla katsoo.
Hotakaisen luoma fiktiivinen henkilö Salme Malmikunnas, 80, toteaa:
”Joskus tekisi mieli ottaa syliin nämä surkeat ja synkeät miehet ja sanoa: älä korosta pahuutta, älä kiellä hyvyyttä. Mene vain sinne elämän keskelle ja häikäisty.
(Ihmisen osa)
————————————————————————————————————
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 