Ratkaisut luovan ajattelun pohjalta

 

 

Pikku tuutista

 

 

 

Tämä tapahtui siihen aikaan, kun Matti Vanhanen oli Suomen pääministerinä.

Reino on kiinnostunut isänsä työtehtävistä. Että mitä tämä niinku oikeasti tekee.

Isä on yllättynyt mutta selvästi mielissään. Kertoo ja maalailee kaikenlaista. Kun hän on lopettanut, poika nyökkii tietäväisenä ja sanoo:

-Ja Matti Vanhanen sitten hyväksyy sen.

Nyt näyttää isä vielä yllättyneemmältä. -Ehei, Reino. Ei pääministeri käy minun työpaikallani – ei ole sellaisia asioita.

Reino nielee jotenkuten vastauksen, mutta seuraavana päivänä tarhassa hän päättää vetää siitä pisteet kotiin:

-Matti Vanhasella ei ole mitään asiaa mun isän työpaikalle!

xxxxx

Joonas tulee yökylästä ja kertoo äidille:

-Kansa päättää, että mummi jää eläkkeelle.

Äiti on vallan ihmeissään ja tarttuu heti puhelimeen.. Mummikin kummastelee mutta muistaa sitten. Pöydällä oli kirjekuori kansaneläkelaitokselta.

Joka ikinen 6-vuotiashan tietää, että kansan päätöksiä sellaiset kuoret sisältävät.

xxxxx

Andreas oli tullut ulkomailta Suomeen joulun viettoon, eikä olisi millään malttanut odottaa kuusen sisään tuomista. Paljon vänkäämisen jälkeen se laitettiin sitten paikalleen etuajassa. Seuraavana aamuna poika hakeutui kuusen lähettyville, tuijotti sitä eri puolilta ja aloitti pian vimmatun rallin ympäri taloa. Muut ihmettelemään, että mistä nyt on kysymys. -No ne lahjat! Missäs ne on?

Fafa pyrki selittämään parhaansa mukaan, jonka jälkeen Andreas sanoi, että siinä tapauksessa hän ehtisi vielä kirjoittaa pukille ja toivoa ilmakivääriä. Fafa pyöritti päätään vakavana ja sanoi kieltäneensä pukkia tuomasta sellaista. -Ai, tunneks sä sen vai? ihmetteli pikkumies ja katsoi ihaillen vaariaan. Hetken päästä vielä ovelalla ilmeellä:

-Ootsä nähny sen jossain baarissa?

xxxxx

-Me rakastamme lapsenlapsiamme, koska heiltä saamme voimaa, totesi Pirkko Lahti Kansallisteatterin senioriprojetin yhteydessä  joulukuussa 2011. Hän jatkoi:

-Pikku Urho tosin koki, että ”mummolassa on vaarallista. Kerran minua rutistettiin niin kovaa, että henki melkein lähti”.

xxxxx

Tämä pikkupoika ei tule kuulumaan isompana niihin nuoriin, jotka eivät ymmärrä hiihdosta hölkäsen pölähtävää. Hän on aloittanut lajin varhain aivan kuin sukupolvet häntä ennen. – Seuraavaa nykynuorisorepliikkiä väitetään todeksi:
-Miten niin ”lähdetään hiihtää”? Eihän meillä oo ees mailoja!

Tokaluokkalaiset hiihtävät letkassa kapeaa polkua myötäilevällä ladulla. Vetäjällä on hieman vaikeuksia, kun peesissä tulija ei näytä tyytyvän vauhtiin. Lopulta ekana olija kiljaisee närkästyneenä: ”Yrljittää ohi vaikkei tässä ole yhtään rljakosta!”

Ja taempana oleva tyttö toistelee kuin kesän hyttysmyrkkymainostekstiä: Ville (etelän mies), älä huido! (Käyttäisit ohvia)

xxxxx

Pikkumiehellä on jo hyvä hiihtotaito – isä on valmentanut. Lähtee sitten äidin kanssa ladulle. Äiti on mäessä hieman epävarma, on tullut pidetyksi muutama välivuosi. Pian hän kuuleekin topakan  neuvon:

-Äiti, pysy köyryssä! Pysy KÖYRYSSÄ ja keskity!