USAsuomeksi kulttuurikatsaus

Touko 6, 2013

Menikö viisas vipuun?

Filed under: Tiede — kulttuuriusasuomeksi @ 11:14 pm

Himanen muistikuvissani

Harkitseva ja hillitty on Pekka Himanen (s.1973) oman analyysinsä mukaan. Tai ainakin oli 20-vuotiaana, jolloin kuva on otettu -En leiki väärillä asioilla, mutta silti en ole mikään tosikko. Enkä epäile, ettenkö voisi olla myös räikeä, jos asiat niin vaativat...

Harkitseva ja hillitty on Pekka Himanen (s.1973) oman analyysinsä mukaan. Tai ainakin oli 20-vuotiaana, jolloin kuva on otettu -En leiki väärillä asioilla, mutta silti en ole mikään tosikko. Enkä epäile, ettenkö voisi olla myös räikeä, jos asiat niin vaativat…

Se pelkohan siinä oli alun alkaen, että jos poika on liika viisas. Väitteli filosofian tohtoriksi 20-vuotiaana, tiettävästi kaikkien aikojen nuorimpana Suomessa.

Tapasin Pekka Himasen ensimmäisen kerran 1994, viikkoa ennen väitöstilaisuutta. Mietin etukäteen, miltä mahdollisesti näyttäisi nuorukainen, joka päihitti varmaan fiksuudellaan monet paljon vanhemmatkin kirjanoppineet. Partaa nyt ainakaan ei… Baskeri rennosti toisella korvallisella? Brändikaulaliina? Mahtaa olla kovinkin totista poikaa ja hermo pinnassa. Mumiseeko vaiko suoltaa korkealentoista tekstiä ihan solkenaan?

Ja siinä hän sitten oli. Vaalea, epävarman oloinen pojanhuiskelo. Naapurustosta voisi löytyä useitakin samanmoisia. Paitsi. Eivät ne samalla lailla puhu:

-Täytyy myöntää, että minulla on akateemista kunnianhimoa. Aikalaiskriittisyys on minulle avainkysymys. Enhän minä vain lämpimikseni kirjoita, hän sanoi ujosti hymyillen. (”Kasvot ovat avoimet ja herkät”, olin kirjannut juttuuni.) Aikalaiskriittistä filosofiaa, tarkemmin russellilaista uskontokritiikkiä, käsitteli Himanen väitöskirjassaan.

Lautasella, teekupin vieressä huilaava voisarvi ei arvannut, millainen arvioija sitä mietteissään tuijotti, mutta saipahan kuulla, että ”vaikka oma elämänkatsomukseni on ei-uskonnollinen, ymmärrän hyvin toisenlaisia ratkaisuja. Itselläni on arvostava suhtautuminen uskonnollisuuteen, toisin kuin Bertrand Russellilla, joka saattoi olla aika raju kritiikissään. – – – Kun uskonnosta karsitaan epäoleellinen ja kestämätön, päästään kestävään ytimeen.” Näin siis nuori Pekka Himanen, joka jo tuolloin mieli osallistua median kautta ja tavoittaa kuulijoita muualtakin kuin yliopistosta. Tietokone oli pitänyt häntä biteissään kymmenvuotiaasta asti, ja alan mahdollisuuksien tutkiminen filosofian lähtökohdista oli sekin suunnitelmissa.

Haastattelusta on lisäksi jäänyt mieleen eräs hauska yksityiskohta, viittä vaille tohtorin sateenvarjo, joka ei suostunut pysymään pystyssä kahvilan seinää vasten, vaan kopsahteli sopivin väliajoin miten tahtoi. Himanen sitä ylös nostelemaan, mutta yhtään ”perhanaa” ei ilmoille päässyt. (Veekieli ei silloin ollut muodissakaan.) Annettiin varjon lopulta jäädä sovinnolla lattialle makuulleen. Ehkäpä siinä konkretisoitui sama ongelma kuin elämänmuodossamme, joka jo silloin oli varhaiskypsän intellektuellin mielestä kestämätön!

Ota onkeen,

kun olet verkossa

Kun puolentoista vuoden kuluttua taas tapasimme, olimme yhtä mieltä siitä, että ”netti on nätti”.

Pekka Himanen oli yksi tuolloin ilmestyneen teoksen Kohtaamisyhteiskunta kirjoittajista. Joukko multimedian ammattilaisia oli päätynyt pohtimaan kommunikaatiomurrosta, ja Himasen tehtävänä oli vastata kirjan Etiikka -osasta. Hän jos kuka tiesi jo verkkojen hyödyt, mutta oli ajattelijana ensimmäisiä tunnustamaan, että tässä mullistuksessa yhteiskunta tarvitsee kokonaan uudenlaisen tavan lähestyä asioita. Johtavana hyperkauhukuvana hän mainitsi sen, että ihmiset olisivat lopulta kokonaan riippuvaisia virtuaalimaailmasta ja sosiaalisesti täysin kyvyttömiä..

-Ihmisenä olemisessa syvätason eteenpäin meno on toisen ihmisen kanssa elämistä, kohtaamistaitoa, itsensä kehittämistä. Vaikka kommunikaatiomedia olisi miten hieno tahansa, ei vuorovaikutusta synny, jollei sen luomiseen ole kykyä. Ja toiseen laitaan mennään, jollei ensinkään valikoida, jos kaikki kelpaa.

Silloisen Himasen mukaan tulevaisuuden töissä kohtaamishurmaavuus on iskutekijä. Hän painotti myös, että toki voi kiertää netit kaukaa jos niin haluaa, mutta ”verkkotaitojen oppiminen takaa kaikille yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet”.

Nyt on jo tuo tulevaisuus. Olemmehan ottaneet onkeen 22-vuotiaan filosofin neuvot?

                                                                                                                                                                   Elämä on enemmän

Yhdeksänkymmentä-luvun jälkipuoliskolla Himanen muistutti mieliin, miten apotti Sponheim hyökkäsi 1600-luvulla kirjapainotaitoa vastaan ja väitti mm., että käsikirjoitukset ovat kestävämpiä kuin painetut kirjat. -Yhtä hataria ovat nettisukupolvelle nyt suunnatut argumentit, arvioi filosofi.

Yhdeksänkymmentä-luvun jälkipuoliskolla Himanen muistutti mieliin, miten apotti Sponheim hyökkäsi 1600-luvulla kirjapainotaitoa vastaan ja väitti mm., että käsikirjoitukset ovat kestävämpiä kuin painetut kirjat. -Yhtä hataria ovat nettisukupolvelle nyt suunnatut argumentit, arvioi filosofi.

Filosofiseen tietokonepeliin oli mahdollista tutustua keväällä 1998. Sokrates oli sen nimi. Käsikirjoitus ja filosofinen sisältö olivat Himasen vastuulla, tekninen toteutus alan ammattilaisten huolena, ohjaajana Lassi Tolonen, ja ”multimediadraamassa ” oli tietysti mukana myös näyttelijötä.

Oman valintansa mukaisesti kukin voi pelissä koeajaa filosofian eri suuntia. Jos pelaaja toimii kyseistä filosofiaa vastaan, muuttuu keskushenkilön ilme surulliseksi. Toiminnan ja aatesuunnan välinen ristiriita voi jopa koitua filosofille kohtalokkaaksi. Asenteet ja mielikuvat oppi-isistä voivat vaihdella. Marxisti kenties näkisi Sokrateen köyhänä filosofian työläisenä, kun taas ekofilosofin mielestä kyseessä on ensimmäinen eläinten oikeuksien puolustaja. Miksikö? Eikö Sokrates muka huutanut: ”Koira vieköön!”

Kun kysyin haastateltavalta, miten hänen valitsemansa erityisalue oli siihen mennessä vastannut hänen omiin elämän haaveisiinsa, hän sanoi olevansa kiitollinen siitä, että on voinut elää intohimonsa mukaan. ”Elämä on aina enemmän kuin heti näkyvät asiat.”

Siniseksi vetää!

Tuskinpa nuorimies em. lauseellaan povasi sitä myllytystä, johon hän ja hänen tulevaisuustutkimuksensa on taannoin joutunut. Ei niinkään itse selonteon osalta, jonka loppuraportti tuodaan Suomen eduskunnalle alkusyksystä, vaan siihen että Himasen työryhmän – kansan silmissä kallis – hanke (700 000 euroa) oli tilattu ilman kilpailutusta. Tapauksen kestouutisointi on ollut omiaan sekä selventämään että hämärtämään. Hämärtämään mm. sitä, keiden kaikkien olisi syytä nostaa kädet. Jo tutkimuksen väliraportti – Sininen kirja – lienee vetänyt myrtsimmät kriitikot siniseksi. (Ja Maailman talousfoorumi sentään myönsi Global Leader for Tomorrow -palkinnon juuri Pekka Himaselle 2003.)

Television Himas -kuva ( Arto Nybergin keskusteluohjelma) oli hieman erilainen kuin se mikä itselläni oli juttumuistissa. Ei vain aikuisempi vaan stressaantuneempi, kiusaantuneempi (kiusatumpi?) Vain yhdessä kohdin tuli mieleen se 20-vuotias ja hänen puhdasotsainen vetoavuutensa. Siinä kun hän kertoi isoäidistään, joka säästi pienestä siivoojan palkastaan, jotta saisi hemmotella lapsenlapsiaan näiden tullessa viikottaisille käynneilleen mummolaan. Saivat pojat viinerin mieheen. Ja mummon peruja kertoi filosofi olevan myös itselleen tärkeän käsitteen ”arvokas elämä”. Soihdun kantajilla ei ole aina helppoa. Mutta kuka sanoo, että pitäisi olla?

Kaarina Naski    (teksti ja kuvat)

Mainokset

Jätä kommentti »

Ei kommentteja.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: