Tiedät ehkä mitä wigwamilla tarkoitetaan. Mutta mikäs se on se powwow?
Jos haluat tehdä vaikutuksen työpaikalla, niin eikun Intiaanikulttuurien käsikirja iltalukemiseksi.
Ja hetikohta ehdottamaan firman juhliin käärmetanssia hiphopin tilalle. Pikku lisäyksenä coolisti, että ”kalkkarokäärmeet on sitten pyydystettävä hyvissä ajoin ennen tanssia”. Tähänhän käytetään – kuten kaikki kai tietävät – neljä päivää, yksi kutakin ilmansuuntaa kohti, minkä jälkeen käärmeet asetetaan odottamaan KIVAAN, pyöreään maanalaiseen pyhään huoneeseen. Mutta kivaa tulee oikeastaan vasta siitä, kun miehet pitävät tanssissa eläviä käärmeitä suussaan…
Kyseisessä kirjassa esitellään yli 200 Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin liittyvää termiä. Ne ponnistavat kontekstistaan selkein taustatiedoin ja viittein mahdollisiin muihin kyseistä käsitettä sivuaviin tai niiden kanssa yhteneväisiin termeihin.
Intiaanikulttuurien käsikirjan (203 s. Gaudeamus) kirjoittajat, FT dosentti Rani-Henrik Andersson, FT Riku Hämäläinen ja tohtorikoulutettava, FM Saara Kekki työskentelevät kaikki Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksessa. Hämäläinen on myös Suomen intiaaniyhdistyksen puheenjohtaja ja julkaisun KAJO´ – Lehti Amerikan alkuperäiskansoista – päätoimittaja. Tekijöiden mukaan intiaaneihin liittyy yhä erheellisiä käsityksiä johtuen paljolti juuri termistön kirjavuudesta. Tätä epäkohtaa teos pyrkii osaltaan korjaamaan.
Huolimatta siitä innosta, jota ”suuri yleisö” Suomessakin on osoittanut intiaaneista kertovaa kirjallisuutta, elokuvia ja sarjakuvia kohtaan, monikaan tuskin tietää, että akateemisella tasolla on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja ja heidän kulttuureitaan maassamme tutkittu 1700-luvulta lähtien. Uranuurtaja oli luonnontieteilijä, tutkimusmatkailija Pehr Kalm, Turun akatemian professori. Ensimmäinen hänen johdollaan tehty maisterinväitöskirja oli Anders Chydeniuksen 1753 valmistunut tutkimus, joka käsitteli tuohikanootteja, Americanska näfwerbåtar. Pohjois-Suomen poikia molemmat, niin Kalm kuin Chydeniuskin. Nykyisessä tiedemaailmassa suomalaisen intiaanitutkimuksen väitöskirjoja tai niihin perustuvia teoksia on julkaistu ja palkittu Yhdysvalloissa. Saksalaisellakin kielialueella ne tunnetaan.
Wigwamilla (ks. jutun ingressi) tarkoitetaan yleensä kotia ja tarkemmin ruohomatoista tai puun kuoresta rakennettua majaa. Varsin tunnettu koti-sana on myös ”tiipii”, oikeammin tipi, tasankokansojen kartiomainen teltta. Powwow taas viitannee hengelliseen johtajaan, vaikkakin powwow -tilaisuudet ovat nykyään isoja tanssijuhlia. Ja i-kirjaimen kohdalta löytyy vaikkapa inuksuk, pohjoisen Kanadan ja Alaskan alueen inuitien perinteinen kivistä koottu maamerkki; sana tarkoittaa ihmisen näköistä. (Vrt. vuoden 2010 Vancouverin olympialaisten tunnus.)
Teoksen vetovoima piilee mukavasti kielen päälle asettuvissa termeissä ja merkittävyys siinä, että samalla tarjotaan intiaanihistoriaa pähkinänkuoressa. Kyynelten tie eli 1830 -luvulla tapahtuneet intiaanien pakkosiirrot, kaikkien Yhdysvaltain intiaanien oikeuksia ajava Amerikan Intiaaniliike (perustettu 1968), elämäntapaintiaanit, statusintiaanit – termejä avataan kiintoisasti. Osansa saavat lisäksi mm. uskonnot, koulutus ja taide. Mittava lähdeluettelo yllyttää vielä lukijaa omaehtoiseen tiedonhakuun.
Kaarina Naski
huom. lue myös allaoleva juttu
