On nyrkkeilyn ystäviä ja nyrkkeilyn periaatteellisia vastustajia, mutta varsin äänekkäiksi muodostuvat argumentit, kun tulee puhe naisista nyrkkeilykehässä. Pikkutytöstä saakka on opetettu, ettei saa tapella, mutta sitten mottaaminen oikein tosi mielessä onkin luvallista. Ja eivätkös juuri ne ” heikommat astiat” ole muutoinkin aina särkymisvaarassa?
Annetaanpa nyrkkeilijän vastata. Ole hyvä, Eva Wahlström.
-En ymmärrä, miten kukaan voi rakastaa nyrkkeilyä näin paljon. Siitä luopuessani luopuisin myös minuudestani…
-Se oli kaunein lyönti, minkä olen koskaan lyönyt, hän kuvaa haltioituneena erästä otteluosumaa . –Täydellinen niin tekniikaltaan, nopeudeltaan kuin rentoudeltaankin. Se osui juuri niinkuin pitääkin. Tuntui kuin lyönti ei pysähtyisikään leukaan vaan menisi siitä läpi…
-Suihkussa tunnen, miten silmäni on paisunut jo niin suureksi, että ripset uppoavat siihen. Päätä särkee niin kovaa, että oksettaa.
Amin Asikainen vastasi kerran toimittajan kysyessä ovatko paikat ehjinä: ”On ne, vaikka eivät olisikaan.” Eva jakaa lajikaverin mielipiteen ja toteaa, ettei kyse ole siitä, pystyykö kivuttomaan suoritukseen vaan siitä pystyykö suoritukseen.
Poiminnot ovat Eva Wahlströmin tuoreesta kirjasta Rajoilla. Se on häkellyttävä, armottoman rehellinen ja vetävästi kirjoitettu. Erityislaatuinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamien arvoteosten joukossa. Kirja on herättänyt runsaasti huomiota, eikä vähiten sen jälkeen kun elokuvaoptio allekirjoitettiin. Asialla on tuottaja-ohjaaja Maarit Lalli ja rahoituksen etsintä käynnissä.
Wahlströmin kasvualustana oli Loviisa ja seurana Loviisan Riento. Nyt, 34-vuotiaana, hänellä on takanaan mittava amatööriura. Ammattilaisena hän on otellut neljätoista kertaa, tilillä kolmetoista voittoa – viimeisin niistä Kotkassa marraskuussa 2014 – ja yksi ratkaisematon. Hän on hallitseva naisten Euroopan mestari (EBU) ylemmässä höyhensarjassa. MM-ottelu on tulevana keväänä. Mahdollisiksi vastustajiksi on kaavailtu julkisuudessa WBC-liiton ylemmän höyhensarjan australialaista mestaria Diana Prazakia tai WBA-liiton mestaria korealaista Hyun-mi Choita. Evan promoottori on Pekka Mäki.
”Pulska tyttö Loviisasta”
Rajoilla on ennen muuta tunnustusteos mutta sen lisäksi myös tietokirja, nyrkkeilyä lajinsisäisesti valottava.
Huipulle pyrkiminen vaatii paitsi lahjakkuutta myös tiettyä rämäpäisyyttä, lujaa tahtoa ja rääkkiin alistuvuutta. Se on myös laji, jossa painoa on kontrolloitava. ”Selkärangattomat” älkööt siis vaivautuko. Kauniilla nyrkkeilijällä on pituutta 168 cm ja painoa 59 kg. Syömishäiriötä hän ei allekirjoita kohdallaan, vaan sanoo topakasti hallitsevansa syömisensä, mielihalunsa ja nälkänsäkin. Jossain vaiheessa hän vain oli omien sanojensa mukaan liian painava – paksut reidet muka – pituuteensa nähden ja uskoi pärjäävänsä paremmin vähän kevyempänä. Varsinkin kun valmentaja oli veistellyt alkuaikoina, että Eva oli ”pulska tyttö Loviisasta”.
Terveys joutuu koville lähes fanaattisesti harjoitellessa ja kilpaillessa – milloin tarvitaan piikki selkäytimeen tai lantioon, milloin puudutusta reisiin tai murtuneeseen käteen, tulehduskipulääkkeitä, hermolääkitystä. Myös ihmissuhteiden venyvyyttä mitataan. Pienen pojan äitinä, avovaimona, tyttärenä ja valmennettavana kirjoittaja käsittelee myös näitä asioita vilpittömästi. Hän käy fyysisen kestokykynsä rajoilla, elämän ja kuoleman rajalla ja kokee psyykkistäkin hätää tajutessaan, miltä läheisistä täytyy tuntua. Ei ole helppoa soittaa sairaalasta äidille ja lohduttaa tätä sanomalla, että ”luulee jäävänsä henkiin”. Keuhkoveritulppien takia nyrkkeilijä sai vuonna 2012 kylmempää kyytiä kuin hurjimmissa otteluissa.
Jotta voin lyödä kovempaa
Kuten uraputkessa olevat naiset usein, niin myös nainen ammattinyrkkeilijänä kokee ristiriitaisia tunteita riittämättömyytensä edessä. Eva sanoo hyväksyneensä ajatuksen että voi kuolla kehässä. Mutta myös omaehtoisuus on vaativaa. Ellei itse lopeta, urheilu voi lopettaa urheilijan.
Toisessa vaakakupissa on vastuuntunto – huoli lapsesta, ihanasta pikkupojasta jonka haluaa nähdä kasvavan ja jonka lähellä ollessa ahdistus ja levottomuus ovat poissa ja hymy herkässä – ja toisessa kokonainen minuus. ”Kun valmistaudun nousemaan kehään, kaikki minussa muuttuu. Vartalon asento, hengitys, ajatukset, tunteet, arvot, elekieli, katse —Vatsanpohjassa liekehtii tiivis laavapallo, joka vetää vatsalihakset tiukoiksi, jotta voin lyödä kovempaa…”
Eva Wahlströmillä on paljon ihailijoita. Hän on uljas näky kehässä. Ja saavutukset kertovat omaa kieltään. Nykyisin hän on myös Aalto-yliopiston opiskelija sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun linjalla.
Lukija jääkin pähkäilemään kovanyrkkisen naisen toteamusta:
”Monesti kysytään, mistä kaikesta olen joutunut luopumaan nyrkkeilyn vuoksi. Olen luopunut monesta asiasta, mutta en ole koskaan ”joutunut” luopumaan.”
Kaarina Naski
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 