Floridan suomalaisten keskeinen alue Palm Beach Countyssa – Lake Worth ja Lantana – oikein pursuaa nykyisin naisenergiaa. Suomi Talon ruorissa on ollut jo muutaman vuoden Sirpa Aho, ja kun Kerhotalonkin uudeksi johtajaksi valittiin nainen Suvi Katriina Manner, tämä kertoo ulkopuolisen silmissä yhteisön uusista tuulista, modernista suhtautumisesta ja tasa-arvon toteutumisesta.
Eikä vähiten siksi, että aina silloin tällöin nostetaan julkisuudessa esille kysymys amerikansuomalaisten ”eripuraisuudesta”, siitä mikseivät he sovi saman katon alle. Ollaanko nyt kenties vähän kerrallaan matkalla myös järjestöjen yhdistymiseen. Mitä sanovat akateemisen koulutuksen omaavat klubien puheenjohtajat, Sirpa ja Suvi?
Vaikka joku olisi muuta luullut, ei tämä ole lainkaan ykkösasia, eikä edes asialistalla. Sirpa Aho perustelee seuraavasti: -Kaikki on mahdollista juhlapuheissa, mutta kun suomalaisilla pitää Suomessa olla tusina puoluetta ja useita uskonsuuntiakin, niin en voi lakata ihmettelemästä sitä energiaa, mikä täällä pannaan Suomi Talon ja Kerhotalon yhdistämispohdintoihin. Meillä on kaksi klubia, koska IWW:n jäsenet vuonna 1944 erkanivat Suomalaisesta klubista ja perustivat Finnish Workers Educational Clubin. Molemmat ovat toimineet jo 74 vuotta, odotetaanko yhdistymisen tapahtuvan vuoden, kahden vai viiden päästä? Eniten asiaa jauhavat ne jotka vähiten osallistuvat toimintaan.
Ja näin vastaa Suvi Katriina Manner: -Kummallakin talolla on rikas historia, ja olisi surullista sulkea toinen. Uuden johtokunnan kanssa haluamme pohtia, mikä visio meillä on American Finnish Clubille. Uskon, että on mahdollisuuksia säilyttää omaleimaisuus, se että talot olisivat toiminnaltaan tarpeeksi erilaisia ja että kaikille suomalaisille ja suomensukuisille ja meistä pitäville – ystävillemme – olisi monipuolista tarjontaa. Tärkeintä mielestäni on pyrkiä opettamaan uusille sukupolville suomalaisuutta ja tehdä yhdessä niitä asioita, jotka tuovat meitä täällä asuvia yhteen suomalaisina ja suomalaistaustaisina.
Jos ja kun ”haalit” jatkavat erillään, sitä ei nähdä huolenaiheena kummassakaan leirissä. Aho korostaa, että Suomi Talo on alusta lähtien toiminut omalla pohjallaan ja tullut toimeen tapahtumien tuotoilla ja jäsenten avustuksella, ilman ulkopuolista apua. Toiminta on perustunut iloiseen yhdessäoloon, joustaviin järjestelyihin ja kaikkien viihtymiseen kotoisalla suomen kielellä.
Yhtä lailla Kerhotalolla luotetaan siihen, että erilaisia toimintoja suomalaisen kulttuurin välittämiseksi täkäläisille riittää, niin kuin aiemminkin, eikä keinovarastoa tulojen kartuttamiseksi ole käytetty loppuun; tilojen vuokraaminen esimerkiksi on tällainen keino. Kunhan uuden johtajan myötä saatu uusi johtokunta pääsee kunnolla vauhtiin, niin….
Olen ylpeä taustastani
Ulkosuomalaiset nauttivat vanhassa kotimaassa arvonantoa, ja myös Floridassa vierailleet poliitikot ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä suhtautumisessaan ”pikku Suomeen”, sen taisteluun kuluviidakossa. Mutta poissa silmistä, poissa mielestä. Edes varteenotettavaa määrää äänestäjiä ei ole noteerattu päätellen siitä, että avustushanat ovat olleet visusti kiinni. Suomen satavuotisjuhlavuonna haettiin valtioneuvoston kansliasta tukea juhlatilaisuuksiin, mutta ilman jäätiin, kuten jäivät tiettävästi ulkosuomalaiset muuallakin.
Siihen että kesämaan amerikansuomalaiset ovat säilyneet yhteisönä, olkoonkin että jakautuneena näin kauan, on selityksenä se, että luottamushenkilöt kulloisellakin vuosikymmenellä ovat hoitaneet tunnollisesti tehtävänsä ja pitäneet joukkonsa ehyenä ja talkoohenkisenä. Mikä on muuttunut tai muuttuu kun nainen on pomona?
-Olen hyvin ylpeä taustastani, koska suomalaiset ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa naisen asema on paljon parempi kuin monessa muussa maassa, toteaa Kerhotalon johtaja. -Meillähän on ollut jopa naispresidentti! Minun isoäitini hoiti maatilaa ja toimi myöhemmin myös yrittäjänä. Hän oli vahvaluontoinen ihminen, kuten äitinikin, joka oli hyvin toimelias, vetämässä monenmoista hommaa. Oma luonteeni on auttanut siinä, että minulla oli jo varhain tarve järjestää yhteistä ohjelmaa, ohjata ihmisiä esimerkiksi synttäreillä. Nyt leikitään sitä, nyt harjoitellaan näytelmää… Eihän tässä tanssissa noin tehdä vaan näin…
Suvi heläyttää naurun, mutta jatkaa pian pohdiskellen. -Minusta naiset osaavat olla ehkä diplomaattisempia ja hienotunteisempia. Ainakin niistä miehistä, jotka pomottavat, tulee helposti negatiivinen kuva. On osattava ajatella miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Panostan positiiviseen yhteistyöhön ja toivon jäsenistöltä aloitteita. Vaihtelu ja vaihtoehdot ovat paikallaan.
Sirpa Aholla on jo muutaman vuoden tuntuma nykyiseen työhön, jonka hän on kokenut yhtä haastavaksi kuin opettavaiseksi. -Se on antanut paljon, olen saanut tavata suuren joukon aivan ihania ihmisiä, enkä olisi jatkanut, jollei täällä vallitsisi niin hyvä henki.
Kylillä puhutaan
Aho myöntää, että ”kylillä” liikkuu monenlaista juttua ja että joskus ollaan täällä toimivien muiden suomalaisten organisaatioiden kanssa törmäyskurssilla. -Miehet koulutetaan jo armeijassa käskyttämään. Toivon, ettei ”kukkotappeluja” vastaisuudessa tarvita. Hyvällä tahdolla päästään pitkälle. Vastavalitun ”naapurihaalin” johtajan kanssa olemme ennestään tuttuja, enkä epäile yhtään, etteikö yhteistyö vastakin sujuisi. Vapaaehtoisvoimin toimiva orgnisaatio kaipaa ennemminkin ohjausta kuin käskytystä. Sanotaan, että mies rakentaa talon, mutta nainen tekee siitä kodin. Mielestäni onnistunut johtaminen on kuitenkin lähinnä kiinni kunkin persoonasta, ei sukupuolesta. Tärkeimpänä näen kaikkien ihmisten kunnioittamisen.
Amerikansuomalaisten keulakuviksi Sirpa ja Suvi sopivat hyvin. On persoonaa, sinnikkyyttä ja eloisaa luonnetta. Merimaskussa syntynyt Sirpa on äitinsä puolelta Karjalasta Kivennavan Pimiöitä ja isänsä puolelta Rymättylästä Varsinais-Suomesta. Nukenvaatteitten ompelu ja lukeminen olivat tytön harrastuksina. Molemmista oli hyötyä myöhemmin, niin kuin kotona edellytetystä jämptiydestä. Kotitöistä ei laistettu, mutta kirja sai olla kaverina tiskatessakin, kun keksi virittää sen pyykkipojilla vadin yläpuolelle! Nelilapsisesta perheestä kolme kirjoitti ylioppilaaksi, Sirpa muiden joukossa. Sitten opiskelemaan Turun yliopiston Biokemian laitokselle, 70-luvun kuluessa syntyi laivanrakennusinsinööri Ari Ahon kanssa perustettuun perheeseen kolme poikaa ja ekstrana Sirpan väitöskirja. Tutkijavaihtoon Harvardin yliopistoon Massachusettsiin. Kolmen vuoden jälkeen kotimaahan, Alkon tutkimuslabraan, Japaniin, sitten Philadelphiaan ja edelleen Unileverin ihontutkimuslabraan Connecticutiin. Pienellä varaslähdöllä eläkkeelle ja Floridaan, josta oli jo aiemmin hankittu loma-asunto.
Mikset tekisi sitä tyylillä
Suvi Katriina Manner syntyi Amerikassa, mutta perhe muutti Suomeen hänen ollessaan 9 kuukauden ikäinen. Niinpä hän oppi ensimmäisenä kielenään Hartolan murteen, joka poikkesi aika lailla kirjakielestä. Naapurit Ylemmäisen kylässä olivat maanviljelijöitä ja mahtoivat ihmetellä ”tosi erikoisia” Mannereita, Amerikan ihmeitä. Eikä aikaakaan, kun Ylemmäisen ja viereisen Hotilan kylänkin väki näytteli Broadway-tyyppisiä ja muita suuria näytelmiä!
-Vanhempani saivat kylät ja kyläläiset kukoistamaan niin, että tämä huomattiin laajemminkin. Isä oli syntynyt Viipurissa ja äiti oli talon tytär Nastolasta. Teatteriharrastus luontui heiltä. Äiti ohjasi näytelmiä ja oli aktiivinen myös muissa organisaatioissa kuten Suomen Punaisessa Ristissä. Kotisairaanhoitajana hän otti minut usein mukaan laulamaan mummoille. Jo kolmivuotiaana lauloin – kunnolla keuhkoja käyttäen – Edelweissia häissä! Meillä riitti taideaktiviteetteja. Kun oli murrosiässä, muutimme taas Yhdysvaltoihin. Äkkiä en kokenutkaan olevani ykköspäästä porukassa. Kaikki oli uutta, vierasta kieltä myöten. Itsevarmuuteni muuttui epävarmuudeksi.
Opiskeluaikanakin piti vielä veivata maiden ja haaveiden väliä. Palm Beach State Collegesta Tampereen yliopistoon ja taas takaisin Yhdysvaltoihin, valtiotieteellisestä kanditutkinto ja kasvatustieteellisestä opettajan pätevyys sekä useita jatkotutkintoja Floridan Atlantic Yliopistossa (FAU) . Opetustyön jälkeen Manner sai – kirjasto- ja informaatiotieteen maisterina työpaikan kirjastossa, edelleen opiskellen, josta taas seurasi ylennyksiä kirjastoalalla. Nykyisin hän on Palm Springsin kaupungin vireän kirjaston johtaja, siviilissä rouva Smith ja 13-vuotiaan pojan äiti.
Suomessa puhutaan aivoviennistä, korkeasti koulutettujen siirtymisestä pois omasta maasta. -Itse asiassa jo 80-luvulla Bostonista Suomeen palattuani olin jopa televisiossa kommentoimassa keskustelua, kun oli suuri huoli tästä asiasta ja tutkijoiden jäämisestä ulkomaille, sanoo Aho. Suomessa kouluksensa saaneena hän sopii tähän kuvioon, mutta toisaalta hän kertoo tuoneensa muualla hankkimansa opit kotimaahan opettaessaan siellä 9 vuoden ajan. -Kun muutto muualle taas tuli ajankohtaiseksi, ei kukaan laman keskellä ja EU:n kynnyksellä välittänyt aivoviennistä. Nyt historia taas toistaa itseään.
Globaali asenne jatkuu Ahon perheessä jo seuraavassa sukupolvessa, sillä yksi pojista toimii kansainvälisen firman johtotehtävissä. -Siirtolaisena oppii huomioimaan myös vastapuolen näkökulman, Sirpa Aho tietää. -Ei ole yhtä oikeata tapaa tehdä asioita, Harvardin opetus, ”if you are going to do something, why not to do it in style”, pätee hänen mielestään edelleen.
Suvi Mannerin vanhemmille Amerikka oli mahdollisuuksien maa, kuten monille muillekin siirtolaisille. Hänen pienyrittäjäisänsä oli verotuksellisesti helpompi hoitaa firmaansa, ja yhä voi samoja motiiveja olla uusilla tulijoilla. Siitä perspektiivistä voi parhaimmillaan aueta myös isompi maailmankuva. Muita kulttuureja kohdatessaan joutuu itsekukin tarkistamaan kantojaan. Suvi sanoo arasti toivovansa vanhasta kotimaasta apurahaa joihinkin kasvatuksellisiin tapahtumiin. -Se auttaisi Suomen markkinoinnissa täällä ja huomattaisiin taatusti muuallakin.
Kaarina Naski
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 