Koronapohdintoja isojen ja pienten suusta

Millä mahtaa avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja lohduttautua koronan potkiessa palloamme miten tahtoo?

-Maailman luova kaaos on välttämätöntä asioiden eteenpäin viemiseksi. Jos mitään ei koskaan tapahtuisi, jämähtäisimme aloillemme, hän vastaa Pirkka-lehdessä ja korostaa tiedonvälityksen merkitystä kriisitilanteissa ja tiedon hakemista vain luotettavista lähteistä. Valtaoja on viisas mies ja auktoriteetti, joka näyttää löytävän huvittavia asioita silloinkin, kun muut ovat peloissaan tai paniikissa. Niin kuin sen ihmeen, että tämä mieluusti omissa oloissaan nököttävä Suomen kansa valittaa nyt yksinäisyyttä, kotona jurottamista!  -Kunhan korona laantuu, villiinnymme varmasti täysin, pussailemme ventovieraita ja ostamme lentolippuja Antarktikselle, maalailee professori.

Kokkien pitää aina olla tarkkoja käsienpesussa, mutta varsinkin nyt. Esikoululainen Loviisa laskee vähintään kolmeenkymmeneen käsiä saippuoidessaan ja huuhdellessaan. Ja sitten vaan keitoksia hämmentämään. Äiti ja isä ovat antaneet tarkat koronan torjumisohjeet, ja niillä mennään, mutta kyllä joskus sentään harmittaa. Nimittäin se, ettei pääse kivoihin paikkoihin, niinkuin vaikka lasten seikkailu- ja leikkipuistoihin. Koronan vika.

-Onko nyt riittävä turvaväli? kysyy ekaluokkalainen kiipeilijä, ja se kyllä naurattaa Muru-koiraakin, mutta oikeasti Akselin kodissa muistutetaan päivittäin, miten vakava virus korona on. -Se leviää sairaan herkästi. Ja on kaikkia rajoituksia; kavereita kotiin vain yksi kerrallaan, eikä isovanhempiakaan voi tavata niin kuin ennen, se on surkeaa. Heille tauti on tosi tosi vaarallinen, tietää Akke ja ottaa dramaattisen ilmeen. Hänen mielestään on sentään helpottavaa, että etäkoulu on ohi. -Onneksi meillä oli facetime -yhteys, ja mummi auttoi vaikeissa tehtävissä. Eihän niistä muuten olisi ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään. Nyt ollaan tavallisessa koulussa, mutta kaikki eivät halua pitää turvavälejä. Joku voi töniä tai läppäistä, kun ojentaa käden sen merkiksi, että pysyisit kauempana.

Mitähän tähän sanoisi Mielensäpahoittaja? Tiedättehän tuon kirjailija Tuomas Kyrön luoman rakastettavan kahdeksankymppisen jäärän, joka asuu Sysi-Suomessa ja on tunnettu siitä, että valittaa milloin mitäkin ja mistäkin. Hänellä on myös tuoreet ohjeet ”viruslenssuun” omakohtaiseen tyyliin: ”Pidä etäisyydet. Naapurin Kolehmaiseen kolme vuotta ja neljä kilometriä.” Samalla varmaan säilyy naapurisopu, ja tuskin tekee etäisyys heikkoakaan, jos on kysymyksessä kaveri, joka ei myöskään juhli. Eikä rieku kylillä.

Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki puolestaan muistuttaa tautien torjuntakeinoista, jotka vanha kansa jo tunsi. Käsihygienian historia alkoi 1840-luvun Itävallasta synnyttäneiden osastolta, kasvomaskien taas 1600-luvulla ruttolääkärien yrteillä täytetystä nokkamaskista ja rokotus yli 2000 vuotta sitten Intiasta. Seerumihoito puolestaan on peräisin vuodelta 1891. Kysymys on taudista jo toipuneiden ihmisten elimistössä syntyvistä vasta-aineista, joilla voidaan sekä estää että parantaa tauteja, nyt siis kenties myös virusta covid -19.  Lienevätkö ne maalissa rokotetta aiemmin? Saattavat olla, arvioivat Ruukin artikkelin mukaan Science -lehden yhdysvaltalaiset asiantuntijat.

Etäpalaveri, kokousten pitäminen näytön välityksellä kunkin osallistujan ollessa omassa asemapaikassaan, kuten kotona, sujuu nykyisin jo varmaan niin kuin tyhjää vaan, mutta ei heti alkuun ja ei ainakaan kaikkien osalta. Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen kertoi Lööppi -lehdessä totutelleensa puuhaan yksityisessä harjoituksessa: ”Klikkasin ja näin oman naamani. Näytin ruudulla debiilin sarjamurhaajan ja hullun dosentin välimuodolta.” Varsinainen kokous, joka oli kaikille eka, sujui sekin sekavasti: ”Piileskelin, kunnes kuului Suvi Kerttulan ääni, että onko Tuomas, näkyy vain kaljun yläosa. Pasi Jaakkonen poistui navettaan, Jari Alenius pani äänen pois ja rupesi syömään…”

Iiris on oivaltanut, että maaima näyttää erilaiselta tässä asennossa. Se on niin sanottu terävämpi näkökulma. Ja hauskempi, koska saattaa päättyä kuperkeikkaan.

Kirjailija Juhani Karila taas painottaa kolumnissaan (HS 21.10.) vallankin näin poikkeusaikana päivästä päivään toistuvan rytmin tärkeyttä. Sitä arvostavat niin kirjailija kuin perheen vauva, joka tykkää esimerkiksi katsoa Ylen aamua ja siitä eritoten säätiedotuksia: ” Eniten vauva pitää maailman säästä. Laavankaltaisella punaisella ja heleällä keltaisella värjätystä tulikuumasta maapallosta, joka pyörähtelee verkkaisesti eteerisen musiikin säestämänä. Vauva seisoo rahia vasten, kolisuttelee tuttipullon osia yhteen ja sanoo: va va va.” Karila itse on innostuneempi uutisista, joissa selviää heti aamusta, ”mitä hirveää yön aikana on tapahtunut”. Niinpä….

-Pollenkin on hyvä kokeilla, miltä maski tuntuu, sanoo Nikke ja pyytää samalla sitä muistamaan, että turpasuoja on turvallinen vain, jos kaikki lähistölle osuvat hevoset käyttävät sellaista.

Kaikkina aikoina ja uusissa tilanteissa me kuitenkin opimme jotain, niin kuin erään isovanhemman mukaan se nelivuotias, joka seurasi ruokajonon etenemistä muistotilaisuudessa ja huomasi siellä myös papin. Sepä lasta hämmästytti: ”Syökö tuo aamenkin?” (Kirkko ja kaupunki -lehti).

Kaarina Naski

(kuvat kirjoittajan s-postikavereilta Varsinais-Suomesta ja Kymenlaaksosta)