Kalastaminen sujuu naisiltakin – kalajuttuja kertovat mieluiten miehet

Syönnillään on, osa 5

Kannattaa asettaa kyseenalaiseksi väite, jonka mukaan tyttö kalassa olisi mukamas outo lintu. Päinvastaista todistaa mm. tuore lehtiuutinen Ruokolahdella iskukoukkuun jääneestä 15,5 kilon hauesta. Pyynnissä Sarajärven jäällä oli vahvalla henkilökohtaisella panoksella mukana – pilkkireikää suurentamassa ja vonkaletta väsyttämässä – Arja Nenonen, Hannu Nenosen vaimo ja vakituinen kalakaveri.

   Joku irvileuka saattaa tässä kohdin muistutella mieliin vuosien takaista Ruokolahden leijonaa, jonka olemassaolosta todistusaineisto oli vähintäänkin puutteellinen. Nyt puheena olevasta tapahtumasta sen sijaan julkaistiin (Iltalehti 23.3.) monta kuvaa, ja yhtenä todistajana oli talon komea lähes 14-kiloinen kolli, jolle varmaan hyvän kalaonnen myötä aukenivat ne oikeat kissan päivät.

   Ja sekin tiedetään, että Ahvenanmaan kookkain hauki on ollut yhtä iso kuin em. ruokolahtelainen ja naisen pyytämäksi merkitty. Toinen vähän pienempi taas on kirjattu Posiolla kuusamolaisen naisuistelijan nimiin. Tämä siis selvä, mutta varmemmaksi vakuudeksi vielä erään Arin kokemukseen perustuva lause: ”Kyllä, naiset ovat kovia ja taitavia kalamiehiä!”

Tässä on nätti Kanadan tyttö Kristina nätin hauen kanssa. Kalastaminen on kaikkien Thunder Bayn Kemppaisten yhteinen harrastus, ei ainoastaan miesväen. Kesää odotetaan nyt hartaammin kuin muina vuosina, sillä Thunder Bay on koronan kannalta ollut ”hot spot”; tartuntamäärä on nelinkertainen verrattuna maan muiden alueiden lukuihin.

Se tuli kortteikosta, iski vahvasti ja veti

Varsin luottavainen käsitys naisista kalastajina on myös Suomen nuoriin lupaaviin kirjailijoihin lukeutuvalla Itä-Lapista kotoisin olevalla Juhani Karilalla, jonka teoksessa Pienen hauen pyydystys (Siltala, 2019) on päähenkilönä nainen, Elina Ylijaako. Tarinassa sekoittuvat jännittävällä tavalla vanha ja uusi, mytologia ja nykypäivä, luonto ja siinä alati paikkaansa etsivä ihminen. Tarinan alussa viitataan onnettomaan tapahtumasarjaan, joka on johtanut siihen, että Elinan täytyi saada hauki ylös lammesta joka vuosi ennen kesäkuun 18. päivää. Seuraavassa pieni poiminto naisen ja hauen eräästä mittelöstä:

Että pienelläkin hauella voi saada ison kirjallisuuspalkinnon, siitä on osoituksena Juhani Karilan oheinen teos, joka tuotti saajalleen Kalevi Jäntin palkinnon ilmestymisvuonnaan 2019. Lappilainen ilmapiiri, myyttiset hahmot keskellä ainutlaatuista luontoa ja nykypäivän ongelmia – koulukiusaamista myöten – siinäpä sitä on saalista yhdelle lukuretkelle. Ja murre koukuttaa. -Kannen kuva Arla Kanerva

”Nyt hauki kävi kiinni. Se tuli kortteikosta ja iski vahvasti ja veti. Sillä oli uusia voimia, mutta Elinalla oli uusi siima. Hän alkoi kelata kalaa rantaan. Hauki potki, mutta sen vastusteluilla ei ollut mitään vaikutusta. Sitten hauki alkoi syödä uistinta. Se levitti kitansa ammolleen ja haukkasi vaapun ensin puoliksi, sitten kokonaan suuhunsa, Elina kelasi nopeammin. Hän yritti pitää siiman kireällä, mutta hauki oli kyltymätön. Se potkaisi lisää vauhtia ja ahmi perukkeen. Nyt koko murhaava pyytö koukkuineen päivineen oli kalan sisällä. Enää paljas siima. Hauki puraisi, naps, ja se oli jo kolmas kerta sinä päivänä, kun hauki pakeni ja katosi lammen rusehtaviin kerroksiin.” Karila käyttää teoksessaan myös Lapin kieltä niin taitavasti ja rikkaasti, että sitä moni köyhemmältä murrealueelta kotoisin oleva lukija taatusti ihailee, kukaties kadehtiikin. Näkit ja taruolennot ovat kirjassa luontevasti mukana. Hauki ei ole ihan tavallinen hauki ja muitakin kummajaisia on, esim.:”Hattaralla oli kauhiat voimat. Minua se otti raivelista ja nakkasi ojjaan ko kepakon. Nakkeli se muitaki – – – Rekkakuski tuli siihen. Se sano että ei ole ikinä nähäny että tuolla lailla hoietaan potilasta, hypitään päälle. Met huuettiin että se on hattara. Ei se sitä tajunnu.”

Tekevälle sattuu

Mutta mitä tulee kalajuttuihin, niitä varten on miehillä selvästi isommat taskut kuin naisilla, ja monista on niiden myötä kehittynyt suosittuja tarinan iskijöitä. Kanadalaisella Kalervo Kemppaisella esimerkiksi on yhteisiä muistikuvia isojen ja pienten kalakaverien kanssa. -Perheen pojat olivat 10- ja 7-vuotiaita, kun ajettiin kerran sunnuntaina kalaan Dog Riverille, Koirajoelle, n. 80 km länteen Thunder Baystä, hän kertoo. -Siellä on sivuhaara, josta sai isoja haukia, parhaat toista metriä. Riittävästi saatiinkin. Kotimatkalla sitten, kun tultiin suoralla kohtaan, jossa oli järvi vasemmalla ja iso suo oikealla, nähtiin tiellä jotain kummallista. Piti pysäyttää auto. Siinä me koko perheen voimin ihmettelimme mustaa puolitoista metriä korkeaa ja koko tien levyistä ”ufoa”. Lähemmässä tarkastelussa selvisi, että kyse oli käsittämättömästä määrästä mustia kärpäsiä tai mäkäräisiä. Äkkiä autoon ja ajamaan läpi siitä pilvestä. Mutta unohdin sammuttaa tuulettajan, sillä seurauksella että auto oli parissa sekunnissa täynnä pieniä verenimijöitä. Poikien arvio oli silloin ja vielä vuosienkin päästä, että niitä oli ”ainakin miljoona”…. -Kerran taas kaaduimme erämaajoella kanootilla. Ei siinä mitään, saimme itsemme ja kanootin rantaan, ja sukeltamalla löysimme kolme neljästä virvelistä. Onneksi oli vieheboxin kansi ollut kiinni, niin että sekin löytyi kellumasta noin kilometrin päästä.

On hienoa päästä merelle ja pyynti on aina seikkailua, mutta kaloista voi nauttia myös esteettisesti, minkä voi hyvin päätellä tästä floridalaisen kalamiehen Jorma Huttusen laatimasta tyylikkäästä asetelmasta. Isoimman, boniton hän leikkaa syöteiksi. Yellow snappers, nuo viisi, ovat hänen mieleisiään, vaikkakin nyt kuulemma hieman pienenlaisia, herkkuja joka tapauksessa. Kulinaarinen puoli onkin sitten kolmas tärkeä asia. -Saaliin tuojan on hyvä omata tai opetella myös kokin taitoja, sanoo mies, jolla ilmiselvästi on nekin hallussaan.

   Entäs se päivä ja loppukesän tarina Connecticutista, kun Heinosen Kauko oli tuonut tapansa mukaan veneeseen oman istuimen, korkeahkon puutarhatuolin. Siinä hän mieluisessaan asennossa ja kauniissa järvimaisemassa keskittyi kalastamiseen kaikessa rauhassa veljensä Rayn kanssa. Kunnes vesihiihtäjää vetävä vene kaarsi äkisti ohi liian läheltä ja liian kovaa – rajoituksia rikkoen. Häiritty paatti sai lainekeinussa niin kovat vauhdit, että Kauko suistui veteen tuolineen päivineen. Miten kävi? -Ensin tuli näkyviin tupakka-aski ja sytkäri, sitten Kaukon käsi, jota seurasi pyyntö: ”Vejä rantaa, mie mään siun saunaa lämmittelemmää!” Ray kertoo, että rantaan päästiin, mutta oman aikansahan se vei lämmittely, kolmisen tuntia, ennen kuin velipoika tokeni niin paljon, että pääsi kotiin lähtemään. Lainavaatteissa. Ja Ahdin saaliiksi jäivät niin onki kuin puutarhatuoli. Ikimuistoinen mutta kalaton kalareissu!

Kaarina Naski

Yksi vastaus artikkeliiin “Kalastaminen sujuu naisiltakin – kalajuttuja kertovat mieluiten miehet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s