Taide ja kalat tykkäävät vapaauinnista

Kuin teräksestä virkattuja ovat nämä jättimuikut, isot ja iloluontoiset! Seudun ”maamerkiksi” ja poliisin maskotiksi onnen omiaan. -Kuva Lappeenrannan kaupunki, Minna Kivistö

Jokainen kalamies tietää, että kertojanlisä vain kaunistaa saaliin kuvausta. Mutta rajansa kaikella. Jos muikku kasvaa tarinassa enintään parikymmensenttisestä auton kokoiseksi, niin ehkäpä siinä on jo liioittelun makua?! Paitsi, jos asialla ovat taiteilijat. Ja nehän ovat.  Lappeenrantaan vastikään pystytettyä ympäristötaideteosta Poliisin muikut katsotaan sekä ihastellen että hymyillen.

Kalastuksesta voi löytää yllättäviä ulottuvuuksia. Jos kirjallisuus on ottanut niistä omansa, niin kuin on, niin kuvataide on tuskin jäänyt huonommaksi. Innoitusta on haettu niinkin kaukaa kuin Pietarin kalansaaliin ajoilta, ja aihe on tuttu jo muinaisissa kalliomaalauksissa.

  Lappeenrannan poliisitalon edustalle loihdittu muikkuparvea kuvaava veistosinstallaatio koostuu yhdeksästä yksilöllisestä muikun muotoisesta kalasta. Teoksen materiaalina on käytetty ruostumattomia teräsrenkaita ja reikälevyä. Kun tiedetään, että toisiinsa hitsattuja teräsrenkaita on tarvittu yli kymmenentuhatta ja että muikun pituus on enimmillään noin viisi metriä, voi kuvitella, miten jännittävää on ohikulkijan moikkailla aamuisin töihin mennessään jättimuikkuja. Veistos uppoaa luontevasti osaksi paikallisia piirteitä ja kaupunkikuvaa. Kyseessä on 66 ehdotuksen joukosta valittu taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyän voittotyö. Idea oli syntynyt, kuinka ollakaan, onkireissulla. Torniosta lähtöisin olevat Isorättyät ovat jo ennestään alalla tunnettuja ja palkittuja. He ovat työskennelleet vuosia ulkomailla, mm. New Yorkissa.

Siinä Fallesmannin Arvo missä muut mestarikalastajat

Kalamiehiä, kyllä, mutta samalla lehti-, laulu- ja urheilumiehiä. Vas. päätoimittaja Timo Vainionpää, kuorma-autoyrittäjä Aarne Harjupanula Kanadasta, leipuri Reino Iskanius, Floridan Laulumiesten entinen puheenjohtaja Aimo Tervakoski, kuuluisa Alaskan mestarikalastaja Teuvo Soulio ja kultaseppä Jorma Huttunen, kesämaan kalastusretkien primus motor. Merille päästyä jutut kulkevat Pohjanmaalta Hawaijille, Timminsistä Minnesotaan, Fordin autotehtaalta metsätyömaille ja marlineista mahi-mahiin. -Kuva on otettu siltä reissulta, jolla journalisti sai suurimman kalan. Cobialla oli painoa komiat parikyt kiloa.

Niinpä, kansainvälisyys liittyy niin taiteeseen kuin kalastukseen. Esimerkiksi Floridassa kalakaverukset ovat usein Yhdysvaltain eri osavaltioista tai kokonaan toisesta maanosasta. Mutta yhteisymmärrys löytyy automaattisesti, olipa saalista tavoittelemassa sitten intoa puhkuva noviisi tai Alaskan mestarikalastaja. Monilla on kalastuskokemuksia kerrottavaksi, kalajutuista puhumattakaan. Yksi amerikansuomalaisista saattaa muistaa kirjailija ja kansatieteilijä Sakari Pälsin (1882-1965) ja hänen poikakirjansa, joilla on niin kiintoisia nimiäkin kuin vaikkapa: Fallesmannin-Arvo ja minä ongimme kilpaa kaloja ja onki meni Fallesmannin-Arvon huuleen. Sellaista sattuu tänäkin päivänä välineurheilussa. Toinen taas, taisi olla Timo, kertoo eräästä kalareissusta: ”Vedettiin kaikessa rauhassa uistinta Liperinsalossa. Lopulta kun nappasi, siimaa kiristi niin iso kala, ettemme saaneet sitä edes veneeseen vedettyä. Ei hätää, soudimme pikku saarelle, sidoimme siiman mäntyyn ja lähdimme hakemaan parempaa kulkuneuvoa. Hämmästys oli melkoinen, kun palatessamme huomasimme koko saaren kadonneen.”

Luonnon koru, designerina Jorma Huttunen. Eikö tämä olekin se horoskooppimerkki Kalat? Asiantuntija kuitenkin tarkentaa – myös maun huomioon ottaen: Ylin oikealle uiva on Porgy – oikein hyväksi todettu, toisen rivin oikealle uiva Margate – kohtalainen, kaksi pientä punertavaa keskellä Lane snappers – erinomaisia, sitten se paras Yellowtail (keltapyrstö) snapper. Snapperit eli napsijat kuuluvat ahvenkalojen heimoon. Kolme alimmaista ovat Blue runnereita (turkoosipiikkimakrilli) – tuoreena kohtalaisia; soveltuvat paloiteltuina syöteiksi.

Viihteen puolelle taitaa solahtaa tuo edellä mainittu juttu, mutta kalastuksen, joka siis on ollut ja on edelleen monenlaiseen luovuuteen innoittaja, voi nähdä sellaisenaankin ympäristötaiteena. Ihminen – tai ihmiset – veneineen ja välineineen keskellä ikiaikaista luonnon lavastusta. Sakari Pälsi kirjoitti vuonna 1924: ”Raitis tuuli ja lainehtiva vesi vetää puoleensa urheilijoita, taiteilijoita ja kynämiehiä, ja vilkkaasti elehtivä luonto samoinkuin reipas kansakin saavat heistä innokkaita kuvailijoita ja kiittäjiä.”

Näyttelyksi

Tämä tyylikäs ympäristötaideteos ei uhmaa aikaa, mutta siinä nähtävät triggerfishit eli säppikalat ovat edukseen myös ruokapöydässä. Niihin sopii hyvin sanonta good hunting, good eating. Säppikalat kuuluvat jäykkäleukakalojen heimoon, jossa lajeja on 40. Floridan vesiltä niin ikään tuttuja groupereita, meriahvenia puolestaan tunnetaan 160 lajia, joista yleisin on Red grouper. Suurimpia koralliriuttojen kaloja on Goliath grouper, joka saattaa kasvaa jopa 200-kiloiseksi. Sen kalastus on toistaiseksi kielletty kokonaan, ja nyt kanta on ruvennut taas elpymään.

Joillekin kalamiehille merkitsee myös se, miten pyydetyt kalat laitetaan esille – omaksi ja muitten väliaikaisesti ihailtavaksi, odottamaan valittua valmistustapaa. Tässä on jo havaittavissa selviä taiteen tekemisen elementtejä.  Jos ohikulkijakriitikko antaa välittömän positiivisen lausuman, niin kaikki hyvin.  Jos taas kuittaa vähättelevällä toteamuksella, niin kannattaa suhtautua savolaispojan tapaan vetämällä lippalakkia syvemmälle päähän ja kajauttamalla: ”Ne tekköö jotka ossoo; jotka ee ossoo ne arvostelloo!”

                                                  Kaarina Naski

————————————————————————————————————————

Selvä kuin pläkki

Päiväkodin täti näytti pikkuisille kuvia ja kyseli, mitä he niissä näkivät. -Ahven! hihkaisi kolmivuotias Petri naama loistaen yhden otoksen kohdalla. Täti vielä kuvaa tarkastelemaan, kunnes lausahti epätietoisen näköisenä: ”Eiköhän sovita, että kala vaan…” Menepäs siinä vähillä vuosillasi väittelemään aikuisten kanssa. Mutta tankki se oli, niin kuin Tuntemattomassa sotilaassa kokonaan erilaisessa yhteydessä todettiin.

xxx

Mökkinaapuri huusi laituriltaan verkkoja kokemassa olevalle soutajalle: ”Mitenkään tuo uipi kala verkkoon?” Soutaja vastasi: ”Eiköön tuo piä edellä uine…”

————————————————————————————————————————