Ilmastonmuutos ja ihmisten eriarvoisuus rikoskirjallisuudessa

Dekkareitten viehtymys lukijakunnan piirissä on tunnetusti suuri. Siihen on varmasti monta syytä, mutta yksi on se, että rikoskirjailijat jos ketkä elävät ajassa, nostavat tarinoissaan esille päivänpolttavia ongelmia ja uskaltavat myös ennakoida: Mitä jos?

Yhteiskunta on tuhansien henkilötarinoitten kehto, mutta sieltä nousevat myös isot, koko palloa heilauttavat uhat ja kauhukuvat. Siinä missä suomalainen, taustaltaan eteläkarjalainen Taavi Soininvaara tarttuu teoksessaan Sokea oraakkeli ilmastonmuutokseen terroristien pontimena, siinä amerikkalainen Michael Connelly tekee tuoreessa kirjassaan Yön liekit tyynesti teräviä havaintojaan niin ihmissuhteissa kuin vaikkapa kaupunkikuvassa. Hollywoodissa esim. ”näkyi öisin vain saalistajia ja saalistettavia – ei mitään tältä väliltä”. Rikkaat turvassa lukittujen ovien takana, osattomat kaduilla ”arokierijöinä”, tuulen kuljeteltavana. Runollisen viiltävää, eikö?

   Mutta ollakseen uskottava ja houkutellakseen lukijoita nimenomaan ammatissaan kirjailija ei voi olla pelkkä viestinviejä, ennen muuta hänen on oltava vetävä kirjoittaja, hyvä kertoja. Sitä ovat taatusti nämä molemmat, tässä sattumoisin yhteen nivotut.

Sokea oraakkeli (Otava) osoittaa, että maapallopelissä puolustajilla on korostettu rooli. Hyökkääjät eivät suuressa innossaan pysty katsomaan kyllin kauas. Voitto voikin olla samalla tuho. – Soininvaaran tuotannosta valtaosa on käännetty saksaksi. Lajinsa kärkeä edustavien Ratamo-kirjojen pohjalta on myös tehty televisioon samanniminen rikosdraamasarja, nimiroolin näyttelee Samuli Vauramo. – Kannen suunnittelu Timo Nummine, kannen kuvat Shutterstock.

Mikä sitten on sattumaa? Soininvaara otti jo koulupoikana ensituntumaa Yhdysvaltoihin siellä viettämänsä vaihto-oppilasvuoden aikana ja sittemmin kansainvälisyyteen laajemmin toimiessaan Masa Yardsin pääjuristina. Masa-Yardsin telakoilla valmistuneiden Karibian loistoristeilijöiden maine on kantautunut kauas, ja floridansuomalaisetkin ottavat mielellään siitä loisteesta osansa. Philadelphiassa, Pennsylvaniassa syntynyt Connelly opiskeli ja suoritti journalismin tutkintonsa Floridan yliopistossa Gainesvillessä ja työskenteli sen jälkeen rikostoimittajana Los Angeles Timesissa. Hän on asunut perheineen kahta kotia – sekä Floridan Tampassa että Yhdysvaltain länsirannikolla, mutta viimeisten kartanokauppauutisointien mukaan Kalifornian Malibu valikoitunee tukikohdaksi yksinään. Connelly on ollut päätoiminen kirjailija vuodesta 1993 lähtien, kun taas kymmenen vuotta nuorempi Soininvaara, jolla hänelläkin on – kolumnistina – kytky myös lehtimaailmaan, teki saman ratkaisun vuonna 2001.  

Amerikansuomalaiset mukana takautuvasti

Sokean oraakkelin (Otava, 379 s.) juonikuviossa suomalaisittain kiintoisaa on, että siinä varsin keskeisessä roolissa, jos niin voi sanoa, ovat siirtolaiset, Isostakyröstä Amerikkaan 1870 muuttaneet Kivimaan veljekset, Jaakko ja Arvo. He rakensivat uudet olot ja elämän Pohjois-Minnesotaan. Veljesten mukana ollut äidin kapiokirstu matkasi kolmikymmenluvulla taas Suomeen Arvon pojanpojan mukana.  Vuosikymmenet hujahtivat, kunnes eräs lähisukulaisista kiinnostui samaisen kapiokirstun pohjalle jääneestä käyttämättömästä postimerkistä ja hänen jälkeensä varsin moni muukin, kun se oli tarjolla helsinkiläisessä huutokauppakamarissa. Kyseessä oli harvinaisuus, joka maksoi mansikoita. Siihen oli täysin valmistautunut William Tucker, Washington DC:stä paikalle saapunut keräilijä. Kaikkeen hän ei kuitenkaan ollut valmistautunut, varsinkaan siihen, että pienessä pohjoisessa maassa jotkut tahot olisivat kiinnostuneempia hänen mielipiteistään fysiikan emeritusprofessorina kuin filatelistina. Tucker nimittäin oli sitä mieltä, ettei ilmasto lämpene ihmisen toimien takia vaan ties mistä muista syistä. Maailman isoisten tiedeneuvonantajan suusta tämä kuulosti mm. Action for Earthin aktivistien mielestä kauhistuttavan vastuuttomalta puheelta.

   Kirjassa selvitellään kansainvälisiä salamurhia, joita näyttää kytkevän yhteen ilmastoradikalismi. Tutkijoihin lukeutuu myös Suomen Suojelupoliisin osastopäällikkö Arto Ratamo, Soininvaaran kirjoista ennestään tuttu poliisimies. Ratamo joutuu kylmiltään mukaan, kun sattuu olemaan Brysselissä Maailman ilmatieteen järjestön osastonjohtajan katoamisen aikaan.  

Menetysten kautta

Action for Earth -ryhmän ytimessä ovat henkilöt, joilla on omakohtaisia kokemuksia luonnonkatastrofeista läheisten menetyksineen, kenellä Haitin maanjäristyksistä, kenellä Sanaan tulvista. Aktivistit pyrkivät saamaan rikollisilla teoillaan mahdollisimman isosti julkisuutta ja sitä myöten vaikuttavuutta. Kohteiksi valikoituu tiedemiehiä, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen ja teollisuusjohtajia, jotka laistavat vastuunsa. Tarinaa liikutellaan siinä Italiassa missä Turkissa ja Suomessa, ja rosvoja jahtaavat yhtä hyvin Supo, KRP ja Lounais-Suomen poliisilaitos kuin vaikkapa Qatarin tiedustelupalvelu.  – Jännittäviä tilanteita riittää. Jos ja kun ilmastoaktivisteilla onkin vilpittömiä tavoitteita, tekojen raakuus selittyy silti yhtä vähän kuin suunnitelma metaanilla ”leikittelemiseksi” maakaasukentillä.  Metaania, voimakasta kasvihuonekaasua vapautettaisiin ilmaan pelotteeksi, jolloin ilmasto lämpeneminen kiihtyisi. Mutta kuka pitäisi lopultakaan huolta siitä, ettei ilmakehään vapautuisi yksin tein liikaa metaania, jolloin seurauksena olisi peruuttamaton tuho? Rikollisjärjestöillä ja poliittisilla rahan ja vallan sokaisemilla on konansa pelissä kaikessa, ja mikä pahinta, heidän eloonjäämisoppinsa on erilainen. Soininvaara ajatteluttaa, luo ahdistustakin, mutta myös viihdyttää toiminnallisella kirjallaan.

”Kaikilla ihmisillä on väliä tai sitten ei kenelläkään”

Kun kanteen on painettu, että myytyjä kirjoja on 80 miljoonaa, niin kyllä siinä rikosromaanien ystävän käsi vähän tärisee. Yön liekit (Gummerus) on alkuteoksesta The Night Fire suomentanut Raimo Salminen. Kaikkiaan Connellyn teoksia on käännetty kymmenille kielille, ja palkintopuun sato on ollut mahtava. Yön liekit ei kenties nouse tekijänsä tuotannon keulaan, mutta tarina etenee varmasti kuin hyökyaalto. Blood Work (Verivelka) -kirjasta on tehty samanniminen elokuva, pääosassa Clint Eastwood. Ja tv-sarjassa Bosch nimiroolissa on Titus Welliver. – Kansi Eevaliina Rusanen, kannen kuva Shutterstock.

Poliisikaksikot tuovat – usein erilaisuudessaan tai toistensa täydentäjinä väriä dekkareihin. Em. teoksen Ratamolla on parinaan napakka rikostutkija Elina Linden ja Yön liekkien (Gummerus, 473 s.) Harry Boschilla osaava ja persoonallinen Renèe Ballard.  Bosch on tässä tarinassa toipumassa polvileikkauksesta ja jo eläkkeelläkin henkirikostutkijan tehtävästään, mutta edelleen San Fernandon poliisin reservimiehiä. Vanhan pomonsa ja mentorinsa hautajaisissa häntä odottaa yllättävä ”perintö”, nippu selvittämättömän murhan asiakirjoja. Nuori mies, varakkaasta kodista pois ajettu poika oli aikanaan palanut telttaansa. Bosch ottaa haudan takaa saamansa viestin haasteena miettien samalla, miksi ihmeessä tapauskansio ylipäätään on tutkijan kotona. Yövuoroja tekevä rikostutkija Ballard on valmis hänkin hommiin, ei vähiten siksi, että käytössä on nykyajan tutkimuskonsteja DNA-testeineen. Keissi saa lisää rönsyjä muista henkirikoksista, ja kaksikko liikkuu mm. akselilla vankila, lakitoimistot, piirikunnansyyttäjänvirasto… Bosch tulee näkemään, että edes oman perheen jäsenet eivät aina välittäneet uhrista tai siitäkään kuka oli tappaja. Mutta he Ballardin kanssa välittivät. ”Joko kaikilla ihmisillä oli väliä tai sitten ei kenelläkään.” Sen periaatteen palkitsee lopun näyttävä pidätys, jossa ovat mukana niin FBI, Las Vegasin poliisi kuin LAPD:n erikoisryhmä.

   Yhteiskunnan – tässä lähemmin poliisilaitoksen – eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole säästäneet myöskään tutkijaparia. Bosch oli ollut työtehtävässä etsimässä sairaalasta anastettua cesiumvarastoa ja epäonnekseen altistui, seurauksena leukemia. Eläkkeen eväysyritys ja sairausvakuutukseen liitetty maksukatto nostattivat poliisimiehessä ymmärrettävästi taisteluasenteen, varsinkin kun tiedettiin, että johtoportaassa jaettiin ylennyksiä juuri ennen eläkkeelle jääntiä. Ballardilla puolestaan on napit vastakkain ylikomisario Olivasin kanssa, jota vastaan oli joutunut aiemmin naisena puolustautumaan. ”Minusta on tullut vahva senjälkeen kun kävit kimppuuni. Sinun käy saatana heikosti”, sanoo Ballard nyt.  Ainakin naislukijan mielestä asenne on just oikea!

Kaarina Naski