Tilannekomiikkaa
syntyy vaikka:
Apteekissa
Nuori nainen pöllähtää sisään posket punaisina. Farmaseuttipoika, harjoittelija, kävelee vastaan ja hämmästyy kun asiakas puikahtaa salamannopeasti etuoikealle hyllyn taakse. Mutta ei hätää, poika tekee täyskäännöksen ja loikkaa toista kautta vastaan: Ja mitähän saisi olla?
Tulija tarkastelee kenkiensä kärkiä ja aukoo suutaan, mutta mitään ei kuulu.
-Jaa-a. Kenkä siis hiertää. Laastarit ovat…
-Eiei auts, kun alapää, änkyttää asiakas – posket jos mahdollista vielä purppuraisempina.
-Ala… tuota… yhym… tuota. NIIN. Tietenkin. Siis tänne päin.
Menevät intiimipuolelle, jossa on tuubia ja purkkia, pulloa ja pyyhettä ja jos jonkin sortin asetinta.
-Nyt vain pitäisi tietää, että mihin vaivaan, sanoo alan tulevaisuuden toivo rohkaisevalla äänellä.
-No kun ne ringit…
-Ai, pitäisikö se olla lääkkeen nimi, ring tai jotain sinne päin?
Neito näyttää olevan jo itkemäisillään, mutta sisuuntuu sitten ja kiljaisee niin, että ikkunat helisevät.
-Ei kun ne pirun stringit hankaa..!
Laboratoriossa
Aamuvarhaisella muutama ihminen odottaa vuorolaput kädessään pääsyä kokeisiin. Yksi ovista aukeaa, ja valkotakkinen sanoo jotain. Vai sanooko? Kuulostaa ihan änkytykseltä:
-Munkonekino, ääh, eikun mumekono. Off.
Siinä sitä vilkuillaan toinen toistaan hämmästyneen näköisinä. Rupeaa naurattamaan. Ovi sulkeutuu. Avautuakseen taas viiden minuutin kuluttua. Sama laboratorioammattilainen. Jännitys kasvaa. Vieläköhän ovat tytöllä senat sakaisin.
-Munkkiaano vai mikäsenytoli. Mun… Hei, ei tää o mun juttu…
Loppu menee muminaksi. Porukka tirskuu paitsi vanhempi mies joka nikottelee.
Kun ovi taas aukeaa, kaikki ovat varpaillaan. Mutta sananmukaisesti sitä on nuorukainen joka juuri tulee paikalle, kun hänen nimeään, sitä hauskasti mukeltavaa koffia, ohvia tai nohvia kolmannen kerran huudetaan. Tumma, erityisen pitkä, hoikka ja kaurismainen. Kävelee kevyesti, puoliksi tanssien. Lantio keinahtelee irtonaisesti joka askeleella. Pyyhkäisee hiukset otsaltaan rennolla (hiukan diivamaisella ) liikkeellä ja suo sitten suuren salaperäisen hymyn koko yleisölle.
Valkotakkinen on juuttunut niille jalkojensa sijoille. Mutta kun kauris liukuu ohi, seuraa nainen perässä. Mutisee jotain, mutta emme kuule mitä. Arvattavasti sanat eivät kuitenkaan enää ole sekaisin.
Jäätelöjonossa
-Niin? (myyjä kiireisellä hermostuneella äänellä)
-Jäätelöä.
-Ja mitä ja mihin? (pipo näemmä tiukalla)
-No, tuota – tofua.
-Mihin se laitetaan?
-Mihin sitä nyt yleensäkin…
-Kippoon vai tötteröön?
-Tötteröön.
-Kun niitä on kahdenlaisia. Tääkö vai tää?
-Sama se.
-Eihän se nyt herranjestas sama ole! Ihan ERI ainetta. (kiljahdellen)
-Jaa. Tuo lähempänä oleva sitten.
-Laitetaanko puhtaalla kauhalla?
-??? Mikä mahtaisi olla vaihtoehto?
-Sellainen jolla kauhotaan muutakin jäätelöä. Että jos olette KOVASTIKIN ALLERGINEN maidolle niin pakko ottaa puhdas..!
-Nyt haluaisin todellakin se jäätelön – mätä hänet sitten vaikka puurokauhalla…
USAsuomeksi kulttuurikatsaus 