USAsuomeksi kulttuurikatsaus

huhtikuu 13, 2009

Miehiä menee mutta taide elää

Filed under: Käännetty,Kirjallisuus — kulttuuriusasuomeksi @ 5:24 pm

 

Notorious B.I.G., Doubt, Milk

Me suomalaiset, kuusen kainalossa, merenlahden levottomasti sykkivää sydäntä vasten tai jopa juuret tuulessa varttuneet oivallamme kukaties hitaammin kuin monet muut maailman lapset, mitä se merkitsee kansalle tai kansanosalle, kun ihmisarvo kyseenalaistetaan. Emme ole eläneet tynnyrissä, emmekä vailla ristiriitoja, olemme jopa monesti olleet ”rajalla” sekä sanan suorassa että vertauskuvallisessa merkityksessä. Mutta sittenkään, kirkkaassa valossa ja omakohtaisesti, väitän että vähänpä tiedämme.

Tällaisia tulee mieleen tutustuttaessa pienellä otannalla tuoreeseen Yhdysvaltoja läpivalaisevaan ja ajan kirjallisuutta sivuavaan elokuvatarjontaan.

    George Tillman Juniorin ohjaama Notorious B.I.G. kertoo 1997 surmatun hiphop-artisti Christopher Wallacen tarinan, nimiroolissa Jamal Woolard – keskeisissä tehtävissä mm. Derek Luke, Anthony Mackie ja Angela Bassett. Ja pääroolissa musiikki, joka yhä elää, samoin kuin arvelut teon vaikuttimista ja siihen syyllistyneistä. Ohjaajan aiempi mm. Robert de Niron tähdittämä filmi Men of Honor, Kunnian puolesta vuodelta 2000 käsitteli mustien asemaa Yhdysvaltain asevoimissa 1950 -luvulla.

Streepin instrumentti herkillä

Roomalaiskatolista koulua New Yorkin Brooklynissä käynyt Biggie oli, kiitos poikkeuksellisen lahjakkuutensa, muutaman vuoden ajan ennen varhaista kuolemaansa tähti. Toisella mustalla pojalla, Donald Millerillä puolestaan on välillisesti merkittävä tehtävä Meryl Streepin näyttelijäntaiteen upeassa näytössä, elokuvassa Doubt, epäilys.

   John Patrick Shanleyn kirjoittama ja ohjaama elokuva zoomaa vuoteen 1964 ja katoliseen kouluun New Yorkin Bronxissa. Tähän sisäoppilaitokseen on otettu koulun historian ensimmäinen mustaihoinen oppilas, Donald, johon uudistusmielinen opettaja ja pappi, isä Flynn suuntaa erityistä huomiota – tukeakseen ja kannustaakseen silmätikuksi joutunutta poikaa. Tällöin herää tai herätetään epäilys siitä että papin mielenkiinto ei olisikaan pyyteetöntä vaan että kyseessä olisi hyväksikäyttö. Seuraa titaanien taistelu koulun rehtorin, sisar Aloysiuksen – Meryl Streep – ja isä Flynnin – Philip Seymour Hoffman – välillä. Kaksi hienoa Oscar -palkittua näyttelijää vastakkain Pulitzer -palkitun tekstin elävöittäjinä. Säihke ei ole pysyä kankaalla vaan tulvii sieltä suoraan katsojan iholle. Eikä laidoillakaan pelata huonosti, ennen muuta nuori sisar James, Amy Adams vilpittömine lapsenkasvoineen ja ilmaisuineen jää mieleen.

    Moraalin ja totuuden perääminen on tässä yhteisössä niin rajua, että muutama yksilö voi hyvinkin musertua sellaisessa puristuksessa, eräät jouduttuaan välikappaleeksi. Niin kuin käykin. Vastapuoli väistyy lopulta vaikkei rikos tule toteennäytetyksi, mutta myös voittajan naamio putoaa. Streepin instrumentti on herkillä. Sisar Aloysius vetää niin tiukille että soi. Hänessä on poweria. Hänessä on – sittenkin – inhimillisyyttä.

Voitto suvaitsevaisuudelle

 Viime kädessä – ja laajennettuna koskemaan kokonaista kansaa tai kansoja – on Shanleyn tarinassa Doubt kysymys vallankäytöstä ja -nälästä, ikuisesta vastakkainasettelusta, vahvemmuudesta…

   Samaan kuvioon – isomman ”lupaan” murskata pienempi – ui myös Gus Van Santin ohjaama Milk, jonka käsikirjoituksen on laatinut tositapahtumien pohjalta Dustin Lance Black.

   Harvey Milk oli Yhdysvaltain ensimmäinen poliittiseen virkaan valittu julkihomo. Hänet surmattiin ampumalla, 48-vuotiaana, vuonna 1978. Ajan poliittinen asetelma kokonaisuudessaan kun ei millään muodoin ollut vielä tuolloin – edes San Franciscossa – valmis taipumaan vapaamielisyyden mutkalle. Tien raivaajien loppu on usein ollut väkivaltainen, niin myös Milkin, joka itse toteutti kapinoinnissaan väkivallatonta vastarintaa. Taposta, ei murhasta, tuomion saanutta miestä ei kukaan enää muista, mutta Harvey Milkistä tuli marttyyri.

   Sean Penn vie vaativan nimiroolinsa rohkeudella, ilolla ja hartaudella. Hän lainasi kasvonsa Harveylle ja eli miehen lyhyeksi jääneen elämän valkokankaalla täysillä. Se voidaan tulkita myös kannanotoksi, joka muistetaan. Voitoksi suvaitsevaisuudelle.

Kuvauksellisesti lajissaan upeita, niin teknisesti kuin taiteellisesti, ovat kaikki kolme filmiä. Notorious savuisina sykkivissä miljöissään, Milk verhottua tai riehakasta aistillisuutta ja poliittista kiihkoa tulivassa värikkyydessään ja Doubt kristillistä ankaruutta huokuvine interiööreineen, joista kasvotutkielmat ja ilmearsenaalit nousevat erinomaisesti esille.

Kaarina Naski

Mainokset

Jätä kommentti »

Ei kommentteja.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: