USAsuomeksi kulttuurikatsaus

syyskuu 9, 2013

Vares ja crow -intiaanit

Filed under: Kirjallisuus — kulttuuriusasuomeksi @ 10:50 am
9789511277934

Uusimman Vareksen symboliikkaa. Kannen suunnittelu Timo Numminen.

”Haukkaprofiilinen mies, jolla oli pitkä valkoinen tukka ja joka oli jo jonkin aikaa asunut yksinään muutaman mailin päässä reservaatin luoteiskulmassa sijaitsevasta kyläpahasesta, istui nuotionsa loimussa. Mies oli kääriytynyt paksuun huopaan, jossa oli kuvattuna crow-kansan pyhiä koiria…”

Reijo Mäen tuoreen kirjan nimi on Intiaani (459 s. Otava). Ja kun Vares-dekkareitten skaala muutoinkin on laaja, niin mikä ettei. Yksityisetsivä Jussi Vares saa nyt ratkottavakseen kovan luokan veriteon, joka sattuu merenselällä Airistolla, Turun saaristossa. Uhreja on useita. Että intiaanitko ne nyt sitten ovat asialla?

Eihän mikään niin yksioikoista ole, monipolvisessa kirjassa varsinkaan. Rikoksia sattuu nimittäin muuallakin – crow-intiaanien reservaatissa Amerikan Montanassa – ja kytkyssä löytyy.

Miten kirjailija sitten tuli ottaneeksi vauhtia niinkin kaukaa. Mäki (s. 1958) vastaa teoksen loppusivuilla, ettei hän koskaan ole hylännyt intiaanejaan.

”Alta kymmenkesäisenä, kotitalon vintillä, Siikaisissa, aloin rustata ensimmäisiä inkkaritarinoitani sinikantiseen vihkoon. Jutut päätyivät myöhemmin saunan pesään. – – – Aina silloin tällöin on mielessäni käynyt ajatus, että jospa voisin palailla aiheeseen.”

Tuntuman crow-kulttuurin ominaispiirteisiin Mäki kertoo saaneensa ennen mutta amerikkalaisantropologi Robert L. Lowielta, teoksesta The Crow Indians. Kiehtova tausta fiktiiviselle tarinalle.

Pääsemme käsitykseen esimerkiksi siitä, miten crow´t vanhassa maailmassa hautasivat kuolleensa kuin ”ilman syleilyyn”, suuremman puun oksistoon tai tukiseipäiden päälle nostetuille hautuulaveteille, ei ikinä maan poveen. Entäpäs löylymaja? Kapeista rimoista kupera kehikko, joka peitettiin pressulla. Keskellä majaa olevalle metalliritilälle kannettiin majan ulkopuolelta nuotiosta pihdeillä tulikuumia kiviä, joille viskottiin vettä. Viilenneet kivet takaisin nuotioon ja sieltä uudet tilalle. Kiville ripotellut kuivatut yrtit täyttivät majan erikoisella tuoksulla.

Juonenpunonta on viimeisteltyä (ehkä liiaksikin), problematiikka kansainvälistä, kirjoitustyyli tutusti kepeän sujuvaa, ronskiakin. Jussi Vareksen ”hovi” eli vivahteikas kaveripiiri on entisensä eikä tuota lukijalle pettymystä. Väkivallan raaistuminen, samoin kuin koston tematiikka askarruttaa. Kontrastina kuitenkin rakkaus, joka kukkii parhaimmillaan suorastaan lyyrisen kauniina. Jotkut vapaan seksin kuvaukset taas saavat miettimään nautinnon ja hyväksikäytön rajoja.

Tarinan luonnekuvat on kehitelty tarkkanäköisesti, ja erityisen paljon virtaa on ladattu naisiin.

Kaarina Naski

Mainokset

Jätä kommentti »

Ei kommentteja.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: